Laskuvarjojääkäri

Nykymaailmassa Laskuvarjojääkäri on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi. Poliittisella, sosiaalisella, tieteellisellä tai kulttuurisella alalla Laskuvarjojääkäri on kiinnittänyt ihmisten huomion kaikilta elämänaloilta. Sen vaikutus on tuntunut merkittävästi jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla ja se on synnyttänyt keskustelua, pohdintaa ja toimintaa. Tässä artikkelissa tutkimme Laskuvarjojääkäri:een liittyviä eri näkökohtia analysoimalla sen vaikutuksia, alkuperää, kehitystä ja tulevaisuuden näkymiä. Ei ole epäilystäkään siitä, että Laskuvarjojääkäri on merkinnyt käännekohtaa yhteiskunnassamme, ja sen laajuuden ymmärtäminen on välttämätöntä nykyisen kontekstin ja mahdollisten seurattavien trendien ymmärtämiseksi.

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Laskuvarjot maalaavat taivaan Yhdysvaltain ja Australian armeijan harjoituksessa.
Venäläisiä ja yhdysvaltalaisia laskuvarjojääkäreitä yhteisharjoituksessa 1998

Laskuvarjojääkärit ovat maavoimien sotilaita, jotka siirtyvät kohteeseensa hyppäämällä lentokoneesta laskuvarjon varassa. Laskuvarjojääkäreitä käytettiin ensimmäistä kertaa toisessa maailmansodassa.

Laskuvarjojoukkojen käyttöönotto tapahtui ensimmäisenä 1930-luvun Neuvostoliitossa, jossa saksalaisia sotilaita koulutettiin erityisesti lentäjiksi kiertäen Weimarin tasavallalle asetettuja rauhansopimuksen kieltoja. Tätä kautta oppi tuli Saksan armeijalle, joka käytti sitä salamasotansa ilma-maa-sotaopin osana.

Laskuvarjojääkärit ovat osa maahanlaskujoukkoja (engl. airborne troops). Historian aikana maahanlaskujoukot ovat käyttäneet myös liitokoneita, mutta Korean sodasta alkaen kuljetusväline on ollut yhä useammin helikopteri. Muun muassa Suomen tulevat valmiusprikaatit ovat osittain ilmakuljetteisia.

Suomen Puolustusvoimissa laskuvarjojääkärikoulutusta antavat Utin jääkärirykmentin Erikoisjääkäripataljoonaan kuuluvat Laskuvarjojääkärikomppania ja Erikoisjääkärikomppania. Suomessa laskuvarjojääkäreitä ei ole tarkoitus pudottaa suurena joukkona etulinjaan muun muassa Normandian maihinnousun tapaan, vaan pienissä ryhmissä vihollisen selustaan tiedustelu- ja sissitehtäviin.

Kuuluisa laskuvarjoyksikkö ja samalla erikoisjoukko on brittiläinen Special Air Service (SAS). Muita kuuluisia laskuvarjoyksiköitä ovat muun muassa Yhdysvaltain maavoimien 82. maahanlaskudivisioona (All-American), Venäjän 106. kaartin maahanlaskudivisioona ja 101. laskuvarjodivisioona (”Screaming Eagles”).

Laskuvarjojääkäreitä kutsutaan toisinaan lempinimellä ”punaiset paholaiset” (engl. Red Devils), koska useissa maissa heidän tunnuksenaan on punainen baretti.[1] Suomessa sen käyttöoikeuden saa ensimmäisen laskuvarjohypyn jälkeen ja se on palveluksen suorittaneille suuri ylpeyden aihe. Baretin väri kuitenkin vaihtelee eri maissa. Esimerkiksi Ranskan muukalaislegioonassa laskuvarjojääkärit käyttävät vihreää barettia, brittiläisten erikoisjoukkoyksikkö SAS vaalean kellanruskeaa ja venäläinen VDV vaaleansinistä barettia.lähde?

Lähteet

  • Norton, G.G.: The Red Devils: From Bruneval to the Falklands. Pen and Sword, 1984. ISBN 978-0-436-31525-1 (englanniksi)
  • Quarrie, Bruce: Fallschirmjäger: German Paratrooper 1935–45. Oxford: Osprey Publishing, 2001. ISBN 978-1-84176-326-2 (englanniksi)
  • Saressalo, Lassi & Vilkuna, Janne: Laskuvarjojääkärit : Laskuvarjojääkärikoulu (LjK) 1962-1992. Valkeala: Laskuvarjojääkärikilta, 1992. ISBN 952-90-4031-8

Viitteet

  1. ↑ Norton, G.G.: The Red Devils: From Bruneval to the Falklands. Pen and Sword, 1984. ISBN 978-0-436-31525-1 (englanniksi)

Aiheesta muualla