Leijonanlyhty:tä käsittelevässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti kaikkia tähän aiheeseen liittyviä näkökohtia. Sen alkuperästä ja kehityksestä ajan mittaan sen vaikutukseen nykypäivän yhteiskuntaan. Analysoimme Leijonanlyhty:een liittyviä erilaisia näkökulmia ja teorioita sekä sen vaikutuksia eri alueilla, kuten kulttuurissa, taloudessa, politiikassa, teknologiassa mm. Lisäksi käsittelemme Leijonanlyhty:n tällä hetkellä kohtaamia tärkeimpiä haasteita sekä mahdollisia ratkaisuja ja innovaatioita, joita tämän aiheen ympärillä on tulossa. Tämän artikkelin tavoitteena on viime kädessä tarjota täydellinen ja päivitetty näkymä Leijonanlyhty:stä, joka tarjoaa asiaankuuluvaa tietoa ja perusteellisen analyysin kaikille, jotka ovat kiinnostuneita syventämään tätä aihetta.
Leijonanlyhty | |
---|---|
![]() |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Ranunculales |
Heimo: | Happomarjakasvit Berberidaceae |
Suku: | Leijonanlyhdyt[1] Leontice |
Laji: | leontopetalum |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Leijonanlyhty[3] (Leontice leontopetalum) on Välimeren ympäristössä kasvava happomarjakasveihin kuuluva kasvilaji.
Leijonanlyhty on yleisin Välimeren itäosien rannikoilla lössimaa-alueilla.[4] Laji kasvaa noin puoli metriä korkeaksi. Sen lehdet ovat sahalaitaiset ja esiintyvät vuorottelevina ruusukkeina. Laji kukkii helmi-maaliskuussa ja elokuussa.[5][6]
Lajia on käytetty epilepsian hoitoon perinteisessä libanonilaisessa lääketieteessä ja muuallakin Välimeren itärannikolla. Lääkevaikutuksen arvellaan johtuvan lajin sisältämästä petaliinista. Laji sisältää myös monia muita alkaloideja, kuten leontiformidiinia, lupaniinia, leontiformiinia ja palmatiinia.[7][8]
Lajin juurista on tehty myös saippuaa.[6]