Lempeä kuolema
Tämä artikkeli käsittelee aihetta Lempeä kuolema, joka on yksi tämän päivän yhteiskunnan tärkeimmistä näkökohdista. Lempeä kuolema on noussut suureksi merkitykseksi viime vuosina johtuen sen vaikutuksista eri aloilla politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja teknologiaan. Tämän artikkelin kautta tutkitaan Lempeä kuolema:n eri puolia ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme. Eri näkökulmia Lempeä kuolema:n ympärille analysoidaan sekä sen kehitystä ajan myötä. Lisäksi tarkastellaan Lempeä kuolema:n vaikutuksia nykyisessä kontekstissa sekä sen mahdollisia tulevaisuuden ennusteita. Jotta voidaan tarjota kattava näkemys Lempeä kuolema:sta, tarkastellaan erilaisia lähestymistapoja ja mielipiteitä, jotta voidaan tarjota laaja ja objektiivinen näkemys tästä nykyään erittäin tärkeästä aiheesta.
| Lempeä kuolema | |
|---|---|
| Une mort trés douce | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Simone de Beauvoir |
| Kieli | ranska |
| Genre | elämäkerta |
| Julkaistu | 1966 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Outi Kasurinen-Badji |
| Kansitaiteilija | Erkki Poutiainen |
| Kustantaja | Kirjayhtymä |
| Julkaistu | 1979 |
| Ulkoasu | kovakantinen |
| Sivumäärä | 97 |
| ISBN | 951-26-1636-X |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Lempeä kuolema (Une mort trés douce) on ranskalaisen Simone de Beauvoirin vuonna 1966 kirjoittama dokumentinomainen tilitys hänen äitinsä odottamattomasta kuolemasta syövän seurauksena.
Juoni
Romaanin ensimmäisillä sivuilla kerrotaan Simonen äidille, Françoise de Beauvoirille, sattuneesta tapaturmasta, josta Simone saa kuulla puhelimitse torstaina 24.10.1963 Bostilta, joka on Simonen äidin naapuri. Äiti selviää silti tapaturmasta kolmen kuukauden levolla, sillä reisiluun murtuma ei ole vakava. Hän alkaa kuitenkin muuten olla 77-vuotiaana vanha ja raihnainen – kolmen kuukauden pakkolepo ei olisi ainakaan hyväksi hänelle.
Äiti toipuu sairaalassa (s. 11–24), kunnes hänellä loppujen lopuksi todetaan syöpä (s. 25). Syöpä johtaa leikkaukseen, joka onnistuu verraten hyvin.
Simone raottaa takaumatekniikalla äitinsä historian ristiriitaisuuksien arkkua (s. 31–41) ja palaa lopulta kertomuksen nykyhetkeen. Simone menee tapaamaan äitiään, joka on toipunut leikkauksesta uskomattoman hyvin. Simone siirtyy yöksi kotiin siskonsa Poupetten jäädessä nukkumaan äidin luokse sairaalaan. Kotona Simone pelkää vainoharhaisesti kohtalokasta puhelinsoittoa, jota ei kuitenkaan koko yönä kuulu.
Seuraavana päivänä (s. 44) Simone menee takaisin sairaalaan, missä äiti on yhä vuodepotilaana. Hän on silti jo hyvässä kunnossa ja hänen huumorintajunsa on elpynyt. Äiti kuitenkin kärsii valtavasti, joten Simone haluaisi käskeä lääkäreitä antamaan äidin nukkua pois, muttei rohkene puhua asiasta. Simone ja Poupette jatkavat oleilua äitinsä seurana sairaalassa päivästä toiseen.
Äiti käy kuoleman porteilla (s. 70), mutta hänet onnistutaan elvyttämään. Lähenevä kuolema alkaa olla selvä (s. 77), eikä häntä enää leikata piinan pitkittämiseksi. Hänellä on makuuhaavoja, jotka karkaileva virtsa saa kirvelemään, mikä tekee hänen olonsa äärimmäisen tuskalliseksi. Viimein kärsimys loppuu (s. 81) — Simone menee kotiin nukkumaan yönä, joka on hänen äitinsä viimeinen. Poupette kertoo Marcelille ja Simonelle äidin viimeisistä hetkistä (s. 82–83).
Simone pui, pohtii ja jossittelee äitinsä kuolemaan liittyviä tapahtumia (s. 83). Hautausjärjestelyt alkavat (s. 88). Itse hautajaiset (s. 92) ovat äidin tahdon mukaisesti koruttomat: ei kukkia eikä seppeleitä vaan paljon rukousta. Romaani päättyy Simonen muistopuhemaiseen vuodatukseen, joka sulkee ympyrän.