Leopardikissa

Tänään haluamme käsitellä asiaa, joka jää usein huomaamatta, mutta jolla on merkittävä vaikutus elämäämme. Leopardikissa on ratkaiseva osa nykyaikaista yhteiskuntaamme ja vaikuttaa kaikkiin elämämme alueisiin politiikasta populaarikulttuuriin. Kautta historian Leopardikissa on ollut keskustelun ja kiistan kohteena, ja sen vaikutus on ollut ilmeinen tapahtumissa, jotka ovat muokanneet maailmaa, jossa elämme. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Leopardikissa:n vaikutuksia ja analysoimme sen roolia nyky-yhteiskunnassa.

Tämä artikkeli käsittelee kissaeläinlajia, kesykissarodusta katso Bengali.
 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Leopardikissa
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Kissaeläimet Felidae
Suku: Prionailurus
Laji: bengalensis
Kaksiosainen nimi

Prionailurus bengalensis
(Kerr, 1792)

Leopardikissan levinneisyys
Leopardikissan levinneisyys
Katso myös

  Leopardikissa Wikispeciesissä
  Leopardikissa Commonsissa

Leopardikissa eli bengalinkissalähde? eli aasianmetsäkissa[2] (Prionailurus bengalensis) on pieni kissaeläin, joka elää itäisessä, kaakkoisessa ja eteläisessä Aasiassa. Sitä metsästetään etenkin Kiinassa sen turkin vuoksi, vaikka sitä paikoin myös suojellaan. Suomen Lajitietokeskus suosittelee käytettäväksi lajista nimeä aasianmetsäkissa[2].

Ulkonäkö ja koko

Se on noin kotikissan kokoinen, mutta alueelliset erot ovat huomattavia: Indonesiassa sen keskimääräinen koko on 45 cm ja häntä 20 cm, mutta Amurin tienoilla mitat ovat 60 cm ja 40 cm. Se painaa 2–8 kg. Jalat ovat pitemmät kuin kotikissalla. Myös turkin väri vaihtelee: eteläisillä populaatioilla se on keltainen mutta pohjoisilla hopeanharmaa. Rinta ja pään alaosa ovat valkoiset. Leopardikissalla on mustia merkkejä, jotka voivat olla alalajista riippuen läikkiä tai ruusukkeita. Korvien taustat ovat mustat ja niissä on näkyvät, valkoiset pilkut, suuret silmät. Kissan elinikä on 10–15 vuotta.

Levinneisyysalue ja elinympäristö

Leopardikissa levinneisyysalue on yksi kissaeläinten laajimpia. Sitä tavataan pohjoisessa Venäjän Kaukoidässä ja etelässä Singaporessa. Afganistan on lajin läntisin elinalue. Sieltä sen levinneisyysalue jatkuu Intian niemimaan halki Kiinaan, Korean niemimaalle ja Kaakkois-Aasiaan. Leopardikissa on myös Japanin ainoa villi kissaeläin. Siellä sitä tavataan Tsushiman ja Iriomoten saarilla.[1]

Tämän kissan elinaluetta ovat metsät ja sademetsät sekä alavilla mailla että vuoristoalueilla, ei yleensä kuitenkaan kuivilla seuduilla. Koillis-Aasiassa ne suosivat erityisesti avoimia mäntymetsiköitä. Asuinseuduksi kelpaavat myös puoliaavikot ja ihmisten lähellä maatalousalueet. Se elää lähellä vesistöjä, ja sitä on tavattu jopa kolmen kilometrin korkeudessa.

Ravinto

Se on yöeläin ja syö yleensä jyrsijöitä, lintuja, kalaa, matelijoita ja pieniä nisäkkäitä. Kylissä se on vaaraksi siipikarjalle. Se saalistaa sekä maassa että puissa.

Elintavat ja lisääntyminen

Leopardikissa kiipeää taitavasti puihin. Se osaa myös uida, mutta ui harvoin. Se on yksineläjä kiima-aikaa lukuun ottamatta. Pentueeseen kuuluu 2–4 pentua, ja kantoaika on 65–70 päivää. Pesä on ontossa puussa tai maankolossa.

Alalajit

Erityisen kiinnostava on yksinomaan pienellä Japanin Iriomoten saarella elävä alalaji iriomotenkissa (P. b. iriomotensis). Se tuli tietoon vasta vuonna 1965. Silloin sen kuvasi tieteelle japanilainen kirjailija ja luonnontutkija Yukio Togawa. Kun se löydettiin, sitä pidettiin kadonneen lajin jälkeläisenä, ja se sijoitettiin omaan sukuunsa Mayailurus. Näkemyksestä keskustellaan yhä, ja jotkut auktoriteetit luokittelevat iriomotenkissan edelleenkin omaksi lajikseen, koska se poikkeaa ulkonäöltään hyvin paljon mantereen leopardikissasta. Nykyisen käsityksen mukaan se on luokiteltava Prionailurus-sukuisen leopardikissan alalajiksi. Sen paino on 4–7 kg, ja sen ruumiilla on mittaa 50–60 cm. Sen turkki on tummanruskea, häntä on tuuhea, eikä se pysty vetämään sisään kynsiään. Iriomontenkissa on hyvin uhanalainen, ja sen määrä on arvioitu alle sadaksi yksilöksi.

Niin kutsuttu ”tsušimankissa” löydettiin vasta vuonna 1988. Sitäkin pidettiin alkuun omana lajinaan, sitten leopardikissan alalajina ja nyt Mantšurian alalajin F. b. Manchurica muotona.

Bengali on luotu risteyttämällä leopardikissoja kesykissan kanssa.[4]

Lähteet

  1. ↑ a b Ghimirey, Y., Petersen, W., Jahed, N., Akash, M., Lynam, A.J., Kun, S., Din, J., Nawaz, M.A., Singh, P., Dhendup, T., Marcus, C., Gray, T.N.E. & Phyoe Kyaw, P: Prionailurus bengalensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.7.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b aasianmetsäkissa – Prionailurus bengalensis laji.fi. Viitattu 7.1.2020.
  3. ↑ Korkeasaaren eläintarha: Amurinleopardikissa Korkeasaari. Viitattu 1.9.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Suomen bengalikissat

Aiheesta muualla