Tässä artikkelissa perehdymme Little Red Rooster:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen alkuperää, sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan ja sen merkitystä läpi historian. Perustamisestaan nykypäivään Little Red Rooster on vaikuttanut merkittävästi elämän eri osa-alueisiin kulttuurista teknologiaan. Analysoimme sen kehitystä ajan myötä sekä haasteita ja kiistoja, joita se on kohdannut koko uransa ajan. Monitieteisen lähestymistavan avulla käsittelemme erilaisia näkökulmia Little Red Rooster:een ja tarjoamme kattavan kuvan sen merkityksestä nykymaailmassa. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota täydellinen ja rikastuttava katsaus Little Red Rooster:een tarkoituksena syventää sen ymmärrystä ja sen vaikutuksia nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.
”Little Red Rooster” The Rolling Stones | ||
---|---|---|
![]() | ||
Singlen tiedot | ||
Albumilta | The Rolling Stones, Now! | |
Julkaistu | 13. marraskuuta 1964 | |
Formaatti | 7"-single | |
Tuottaja(t) | Andrew Loog Oldham | |
Tyylilaji | blues | |
Kesto | 03.05 | |
Levy-yhtiö | Decca Records | |
Listasijoitukset | ||
| ||
The Rolling Stonesin muut singlet | ||
”It's All Over Now” 1964 |
”Little Red Rooster” 1964 |
”The Last Time” 1965 |
Little Red Rooster on alun perin Willie Dixonin kirjoittama, ja Howlin' Wolfin vuonna 1961 levyttämä blueskappale.
Vuonna 1964 brittiläisen The Rolling Stones -yhtyeen versio nousi Britannian listaykköseksi viikon ajaksi huolimatta siitä, että kappaleen seksuaaliset vihjaukset ja solisti Mick Jaggerin rietas laulutapa herättivätkin vastustusta konservatiivisten ihmisten keskuudessa. Rolling Stonesin versio perustui Sam Cooken vuoden 1963 coveriin.[5] Kappale sisältyy Yhdysvalloissa julkaistulle The Rolling Stones, Now! -albumille.
Little Red Roosterin coveroiminen oli Rolling Stonesin managerin Andrew Loog Oldhamin idea, joka halusi yhtyeen olevan imagoltaan kova ja ilkeä vastakohtana The Beatlesille. Rolling Stonesin edelliset singlet, ”I Wanna Be Your Man”, ”Not Fade Away” ja ”It's All Over Now”, olivat vieneet yhtyettä popimpaan suuntaan. Yhdysvalloissa singleä ei julkaistu rohkean sisältönsä vuoksi – sen sijaan siellä ilmestyi radioystävällisempi ”Heart of Stone”.[6]
Vuonna 1991 ilmestyneellä livealbumilla Flashpoint on kappaleesta versio, jossa Eric Clapton vierailee soittaen slide-kitaraa. Alkuperäisessä levytyksessä slide-kitarasta vastasi Brian Jones.[6]
A-puoli
B-puoli