Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Ljubytinon piiri:n kiehtovaan maailmaan. Haluatpa sitten tietää lisää tästä henkilöstä, tutkia tiettyä aihetta perusteellisesti tai muistaa tärkeää päivämäärää, tämä artikkeli tarjoaa sinulle kaikki tarvitsemasi tiedot. Tämän mukaisesti analysoimme Ljubytinon piiri:tä eri näkökulmista tarjoamalla asiaankuuluvaa dataa, asiantuntijalausuntoja ja yksityiskohtaisia analyyseja. Huolimatta siitä, mistä olet kiinnostunut, olemme varmoja, että löydät etsimäsi tiedot tästä artikkelista.
Ljubytinon piiri Любы́тинский райо́н, Ljubytinski raion |
|
---|---|
![]() Lippu |
![]() Vaakuna |
![]() Ljubytinon piiri Novgorodin alueen kartalla. |
|
Valtio | Venäjä |
Alue | Novgorodin alue |
Hallinto | |
– hallinnon tyyppi | kunnallispiiri |
– hallinnollinen keskus | Ljubytino |
Pinta-ala | 4 486,24 km² |
Väkiluku (2010) | 9 700 |
Piirin sivusto |
Ljubytinon piiri (ven. Любы́тинский райо́н, Ljubytinski raion) on kunnallishallintoalue Novgorodin alueella Venäjällä. Nykymuodossaan vuonna 1964 perustetun[1] piirin pinta-ala on 4 486,24 neliökilometriä[2]. Asukkaita on 9 700 henkeä (vuonna 2010)[3].
Novgorodin alueen pohjoisosassa sijaitseva Ljubytinon piiri rajoittuu idässä Hvoinajan, kaakossa Borovitšin, lounaassa Okulovkan ja lännessä Malaja Višeran piireihin sekä pohjoisessa Leningradin alueeseen[4]. Pinta-alasta 88,6 % on metsää, 7,5 % maatalousmaata ja 1,9 % asuinaluetta[5].
Seutu kuuluu Valdain ylängön reuna-alueeseen. Piirin itäosassa kohoaa Tihvinän selänne. Tärkein joki on Msta. Kaakkoisosassa sijaitsee karstijärvien rauhoitusalue, jonka suurin järvi on Gorodno.[6] Hyötykaivannaisia ovat tulenkestävä savi, kvartsihiekka, mineraalivärit ja turve.[7]
Piiriin kuuluvat Ljubytinon ja Neboltšin maalaiskunnat[2]. Hallinnollinen keskus on Ljubytinon taajama, josta on 180 kilometriä alueen pääkaupunkiin Novgorodiin[1]. Asutuskeskuksia on yhteensä 273[2].
Ljubytinolla ja Neboltšilla on kaupunkimaisen taajaman status. Kaupunkiväestön osuus piirin asukasluvusta on 49,6 %.[3]
Asukasluvun kehitys
1959 | 1970 | 1979 | 1989 | 2002 |
---|---|---|---|---|
16 235[8] | 23 239[9] | 17 965[10] | 15 263[11] | 12 432[12] |
Kamenkan kylässä ja sen ympäristössä on ollut 1600-luvulla syntynyttä karjalaisasutusta, joka venäläistyi lopullisesti 1900-luvun alussa[13]. Vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan silloisessa Belojen volostissa asui 19 karjalaista[14].
Leningradin alueen Borovitšin piirikuntaan kuulunut Ljubytinon piiri on perustettu vuonna 1927. Aluksi sen nimenä oli Belojen piiri (Belojen kylä nimettiin Ljubytinoksi vuonna 1931). Vuonna 1944 piiri liitettiin vasta perustettuun Novgorodin alueeseen. Vuonna 1963 se yhdistettiin Borovitšin maaseutupiiriin. Seuraavana vuonna muodostettiin Ljubytinon maaseutupiiri, johon liitettiin myös entinen Dreglin piiri (keskuspaikka Neboltši). Jako maaseutu- ja teollisuuspiireihin lakkautettiin vuonna 1965.[15]
Piirin pohjoisosan kautta kulkee Pietarin, Sonkovon ja Moskovan välinen ohitusrata, jonka Neboltšin ja Okulovkan välinen yhdysrata liittää Pietarin ja Moskovan väliseen päärataan. Ljubytinon kautta kulkee M10-valtatieltä Spasskaja Polistissa Borovitšiin haarautuva maantie.[16]
Paikallisista elinkeinoista tärkeimpiä ovat erilaiset julkiset palvelut, jalostus (25,3 % vuonna 2009), kauppa (11,5 %) ja maatalous (6,7 %)[17]. Piirissä toimii metsäteollisuus- ja puunjalostusyrityksiä, kaivosteollisuutta, väriainetehdas ja seitsemän maatalousyritystä[18].
Piirissä on viisi lastentarhaa ja yleissivistävää koulua sekä lasten taidekoulu. Terveys- ja sosiaalipalveluihin kuuluu kolme sairaalaa, 17 lääkintäasemaa, kolme ensiapuasemaa sekä lasten- ja vanhainkodit. Kulttuurilaitoksia ovat piirin kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus sekä keskuskirjasto, niiden 16 haaraosastoa sekä kotiseutumuseo.[19]
Seudulla on lukuisia muinaisia asuin- ja hautapaikkoja sekä viisi muinaislinnaa[20]. Mstaan laskevan Belajajoen laaksossa sijaitsee Novgorodin alueen ainoa arkeologinen suojelualue[21]. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat Borin, Dreglin, Ljubytinon, Nikandrovon, Nikolskojen ja Petrovskojen kirkot, Zapoljen tsasouna, Gorodnon, Ljubytinon, Nikolskojen, Slobodan ja Vasilkovon kartanoalueet, Nikolskojen koulurakennus, Šerehovitšin sairaala, Rjokonskin erämaaluostari sekä Kamenkan ja Ljubytinon vanhat asuintalot. Kamenkassa on Aleksandr Suvoroville kuulunut kartano.[22] Luonnonnähtävyyksiä ovat Gorodnojärvi sekä Prikšan ja Belajan vesiputoukset[21].
Ljubytinossa toimii kaksi pientä hotellia ja muutama kahvila. Matkailijoita houkuttelemaan on rakennettu 900-luvun slaavilainen kylä -niminen teemapuisto.[23]