Tässä artikkelissa Lopuhkina:tä käsitellään tarkoituksena analysoida sen tärkeyttä ja merkitystä nykyään. Lopuhkina on ollut lukuisten tutkimusten ja keskustelujen kohteena vuosien varrella, ja se on osoittanut sen vaikutuksen yhteiskunnan eri alueilla. Myös tämä aihe on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä asiantuntijoiden ja asiantuntijoiden keskuudessa, mikä tekee tarpeelliseksi syventää sen tutkimista ja ymmärtämistä. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkitaan erilaisia lähestymistapoja ja näkökulmia Lopuhkina:n ympärille, jotta saadaan kattava kuva sen merkityksestä ja vaikutuksista nykyisessä kontekstissa.
Lopuhkina Лопухинка, Lopuhinka |
|
---|---|
![]() Lopuhkinan radonjärvi. |
|
![]() ![]() Lopuhkina |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Venäjä |
Alue | Leningradin alue |
Piiri | Lomonosovin piiri |
Hallinto | |
– Asutustyyppi | kylä |
– Hallinnon tyyppi | maalaiskunta |
Väkiluku (2010) | 3 100 |
Lopuhkina[1] (ven. Лопухи́нка, Lopuhinka) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Lomonosovin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Inkerin ylängön pohjoisreunalla 45 kilometriä Lomonosovista lounaaseen. Kunnassa on 3 100 ja keskuskylässä 1 600 asukasta (vuonna 2010)[2].
Lopuhkinan kunnan pinta-ala on 270 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu lännessä Lomonosovin piirin Kaprion, pohjoisessa Lepäsin ja Penikkalan ja idässä Kosteritsan kuntiin sekä etelässä Volossovan piiriin. Kunnan alueella virtaavat Vornaisienjoki ja Ruitsanjoki. Suurin järvi on Tehlitsänjärvi. Lopuhkinan radonlähteet ja -järvet ovat suojeltu luonnonmuistomerkki[4].
Kuntaan kuuluu 13 kylää: Isvara (ven. Izvara), Klarovitsa (Florevitsy), Klopitsa, Korkka (Gorki), Lopuhkina, Muhkovitsa (Muhovitsy), Nikolskoi (Nikolskoje), Saastrova (Zaostrovje), Savolssina (Savolštšina), Uusi-Puura (Novaja Burja), Vanha-Metussi, Vornaisi ja Ylä-Ruitsa (Verhnije Ruditsy)[5].
1700-luvun puolivälissä paikalla sijaitsi Sergijevskojen eli Bereznjagin kylä, joka sai uuden nimen omistajansa Nikita Lopuhinin mukaan[6]. Lopuhkinan kartanon lähellä sijaitsevien radonpitoisten lähteiden ja keinotekoisen järven yhteyteen perustettiin 1830-luvulla parantola. Järven rannalla toimi myös paperitehdas.[7]
Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Lopuhkinassa asui 89 venäläisen ohella 16 savakkoa, jotka kuuluivat Serepetan luterilaiseen seurakuntaan. Paperitehtaalla työskenteli myös 36 Suomesta tullutta suomalaista.[8] Vuonna 1862 Lopuhkinan kylässä oli seitsemän taloa ja 54 asukasta, jotka olivat tilanomistajan maaorjia. Lopuhkinan kartanossa, paperitehtaalla ja parantolassa asukkaita oli 92.[9] Seudun kylissä asui myös inkerikkoja, jotka venäläisten tavoin kuuluivat Metussin ortodoksiseen seurakuntaan[10].
Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, lasten taidekoulu ja pieni poliklinikka. Klopitsassa on keskikoulu ja lääkintäasema. Korkan kylässä on golfkenttä.[5]
Seudulta on löydetty useita muinaisia hautapaikkoja. Vornaisien kylän lähellä sijaitsee keskiaikainen maalinna[11]. Lopuhkinan kartanosta on jäljellä huonokuntoinen päärakennus, parantola sekä muiden rakennelmien ja puiston jäänteitä[12]. Muita kulttuuriperintökohteita ovat Vanhan-Metussin, Vornaisin ja Ylä-Ruitsan kartanoalueet sekä toisen maailmansodan muistomerkit[13].