Lopuhkina

Tässä artikkelissa Lopuhkina:tä käsitellään tarkoituksena analysoida sen tärkeyttä ja merkitystä nykyään. Lopuhkina on ollut lukuisten tutkimusten ja keskustelujen kohteena vuosien varrella, ja se on osoittanut sen vaikutuksen yhteiskunnan eri alueilla. Myös tämä aihe on synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä asiantuntijoiden ja asiantuntijoiden keskuudessa, mikä tekee tarpeelliseksi syventää sen tutkimista ja ymmärtämistä. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkitaan erilaisia ​​lähestymistapoja ja näkökulmia Lopuhkina:n ympärille, jotta saadaan kattava kuva sen merkityksestä ja vaikutuksista nykyisessä kontekstissa.

Lopuhkina
Лопухинка, Lopuhinka
Lopuhkinan radonjärvi.
Lopuhkinan radonjärvi.

Lopuhkina

Koordinaatit: 59°43′47″N, 29°24′37″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Lomonosovin piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Väkiluku (2010) 3 100











Lopuhkinan kunta Lomonosovin piirin kartalla.

Lopuhkina[1] (ven. Лопухи́нка, Lopuhinka) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Lomonosovin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Inkerin ylängön pohjoisreunalla 45 kilometriä Lomonosovista lounaaseen. Kunnassa on 3 100 ja keskuskylässä 1 600 asukasta (vuonna 2010)[2].

Maantiede ja asutus

Lopuhkinan kunnan pinta-ala on 270 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu lännessä Lomonosovin piirin Kaprion, pohjoisessa Lepäsin ja Penikkalan ja idässä Kosteritsan kuntiin sekä etelässä Volossovan piiriin. Kunnan alueella virtaavat Vornaisienjoki ja Ruitsanjoki. Suurin järvi on Tehlitsänjärvi. Lopuhkinan radonlähteet ja -järvet ovat suojeltu luonnonmuistomerkki[4].

Kuntaan kuuluu 13 kylää: Isvara (ven. Izvara), Klarovitsa (Florevitsy), Klopitsa, Korkka (Gorki), Lopuhkina, Muhkovitsa (Muhovitsy), Nikolskoi (Nikolskoje), Saastrova (Zaostrovje), Savolssina (Savolštšina), Uusi-Puura (Novaja Burja), Vanha-Metussi, Vornaisi ja Ylä-Ruitsa (Verhnije Ruditsy)[5].

Historia

1700-luvun puolivälissä paikalla sijaitsi Sergijevskojen eli Bereznjagin kylä, joka sai uuden nimen omistajansa Nikita Lopuhinin mukaan[6]. Lopuhkinan kartanon lähellä sijaitsevien radonpitoisten lähteiden ja keinotekoisen järven yhteyteen perustettiin 1830-luvulla parantola. Järven rannalla toimi myös paperitehdas.[7]

Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Lopuhkinassa asui 89 venäläisen ohella 16 savakkoa, jotka kuuluivat Serepetan luterilaiseen seurakuntaan. Paperitehtaalla työskenteli myös 36 Suomesta tullutta suomalaista.[8] Vuonna 1862 Lopuhkinan kylässä oli seitsemän taloa ja 54 asukasta, jotka olivat tilanomistajan maaorjia. Lopuhkinan kartanossa, paperitehtaalla ja parantolassa asukkaita oli 92.[9] Seudun kylissä asui myös inkerikkoja, jotka venäläisten tavoin kuuluivat Metussin ortodoksiseen seurakuntaan[10].

Palvelut ja nähtävyydet

Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, lasten taidekoulu ja pieni poliklinikka. Klopitsassa on keskikoulu ja lääkintäasema. Korkan kylässä on golfkenttä.[5]

Seudulta on löydetty useita muinaisia hautapaikkoja. Vornaisien kylän lähellä sijaitsee keskiaikainen maalinna[11]. Lopuhkinan kartanosta on jäljellä huonokuntoinen päärakennus, parantola sekä muiden rakennelmien ja puiston jäänteitä[12]. Muita kulttuuriperintökohteita ovat Vanhan-Metussin, Vornaisin ja Ylä-Ruitsan kartanoalueet sekä toisen maailmansodan muistomerkit[13].

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 133. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 9.10.2015.
  2. ↑ Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 2.2.2017.
  3. ↑ Materialy, s. 19.
  4. ↑ Materialy, s. 26.
  5. ↑ a b Lopuhinskoje selskoje poselenije Lomonosovskogo munitsipalnogo raiona Leningradskoi oblasti lomonosovlo.ru. Viitattu 2.2.2017.
  6. ↑ Lopuhkinan kartanosta kertova sivu klio.spb.ru. Arkistoitu 13.10.2007. Viitattu 29.8.2008. (venäjäksi)
  7. ↑ Kultura Leningradskoi oblasti: entsiklopedija enclo.lenobl.ru. Viitattu 2.2.2017.
  8. ↑ v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 76. St.-Petersburg. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  9. ↑ Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 150. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennih del, 1864. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ Kertomus Metussin seurakunnasta countrysite.spb.ru. Arkistoitu 3.11.2013. Viitattu 30.8.2008. (venäjäksi)
  11. ↑ Materialy, s. 37.
  12. ↑ Lopuhkinan kartanosta kertova sivu klio.spb.ru. Arkistoitu 13.10.2007. Viitattu 30.8.2008. (venäjäksi)
  13. ↑ Materialy, s. 36–38.

Aiheesta muualla