Louis Bailly

Tämän päivän artikkelissa aiomme tutkia Louis Bailly:tä perusteellisesti. Sukeltamme tämän aiheen/henkilön/päivämäärän yksityiskohtaiseen analyysiin sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Eri näkökulmien ja asiantuntijalausuntojen avulla pyrimme valaisemaan kaikkia Louis Bailly:een liittyviä näkökohtia. Lisäksi tarkastellaan sen vaikutusta yhteiskuntaan, sen vaikutusta eri alueilla ja roolia historiassa. Kriittisellä ja kattavalla lähestymistavalla pyrimme tarjoamaan lukijoillemme täydellisen ja rikastuttavan näkemyksen Louis Bailly:stä, jolloin he voivat laajentaa tietämystään ja ymmärrystään tästä aiheesta/henkilöstä/päivämäärästä, joka on niin tärkeä nykymaailmassa.

Louis Bailly vuonna 1918.

Louis Bailly (13. kesäkuuta 1882 Valenciennes, Ranska – 21. marraskuuta 1974 Cowansville, Quebec, Kanada) oli ranskalaissyntyinen, Kanadan kansalaisuuden vuonna 1950 saanut alttoviulisti ja musiikkipedagogi. Hän opiskeli viulun- ja alttoviulunsoittoa Pariisin konservatoriossa ja sai kyseisen opinahjon ensipalkinnon vuonna 1899. Bailly toimi jäsenenä useissa orkestereissa ja kvarteteissa. Solistina hän muun muassa kantaesitti vuonna 1920 Ernest Blochin sarjan alttoviululle ja orkesterille New Yorkissa. Vuonna 1919 hän oli kantaesittänyt saman teoksen sovituksen pianisti Harold Bauerin kanssa Pittsfieldissä, Massachusettsissa.[1]

Bailly opetti muun muassa vuosina 1925–1941 Curtis Institutessa, Philadelphiassa, jossa hän lopulta pääsi johtamaan kamarimusiikkiosastoa. Hänen oppilaidensa joukossa oli Stanley Solomon. Hän sai musiikin kunniatohtorin arvon Curtisista vuonna 1930. Hän oli Kunnialegioonan ritari.[1]

Lähteet