Louise (Ruotsin kuningatar)

Louise
Louise vuonna 1945
Ruotsin kuningatar
Virkakausi	29. lokakuuta 1950 – 7. maaliskuuta 1965
Edeltäjä	Viktoria
Seuraaja	Silvia
Syntynyt	Battenbergin prinsessa Louise Alexandra Marie Irene 13. heinäkuuta 1889 Schloß Heiligenberg, Jugenheim, Hessenin suurherttuakunta, Saksan keisarikunta
Kuollut	7. maaliskuuta 1965 (75 vuotta) Sankt Göranin sairaala, Tukholma, Ruotsi
Puoliso	Kustaa VI Aadolf
Suku	Battenberg (vuoteen 1917), Mountbatten (1917- )
Isä	Battenbergin prinssi Louis
Äiti	Hessenin prinsessa Viktoria
Nimikirjoitus

Louise (aik. lady Louise Mountbatten, syntyjään Battenbergin prinsessa Louise Alexandra Marie Irene); (13. heinäkuuta 1889 Schloß Heiligenberg, Jugenheim, Hessenin suurherttuakunta, Saksan keisarikunta – 7. maaliskuuta 1965 Sankt Göranin sairaala, Tukholma)^[1][2] oli saksalainen prinsessa, brittiläinen kuninkaallinen ja Ruotsin kruununprinsessa vuosina 1923-1950 sekä kuningatar vuosina 1950-1965.^[1]

Varhaislapsuudestaan asti Englannissa varttunut lady Louise Mountbatten avioitui leskeksi jääneen Ruotsin kruununprinssin, tulevan kuningas Kustaa VI Aadolfin kanssa vuonna 1923. Avioliittonsa myötä hänestä tuli Ruotsin kruununprinsessa ja Skånen herttuatar. Ruotsin kuningatar hänestä tuli Kustaa V:n kuoltua vuonna 1950.^[1]

Louisen isä oli Battenbergin prinssi Louis ja äiti Hessenin prinsessa Viktoria. Äitinsä puolelta prinsessa kuului Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijasukuun, hän oli kuningatar Viktorian tyttärentyttärentytär.^[1] Hänen nuorin veljensä oli amiraali Louis Mountbatten, vanhemman sisaren Battenbergin prinsessa Alicen poika oli Englannin prinssi Philip. Hänen vanhemmasta veljestään George Mountbattenista (1892–1938) tuli Milford Havenin 2. markiisi isänsä jälkeen.

Myös prinsessa Louisen tulevan aviomiehen kruununprinssi Gustaf Adolfin ensimmäinen puoliso, vuonna 1920 kuollut kruununprinsessa Margaret oli kuningatar Viktorian pojantytär.^[3] Louisen tätejä olivat Venäjän keisarinna Aleksandra Fjodorovna ja suuriruhtinatar Elisabet Fjodorovna.^[1]

Isän työn vuoksi perhe muutti Brittiläisen imperiumin eri alueiden, kuten Maltan, välillä,^[2] mutta he palasivat usein Darmstadtin ulkopuolella sijaitsevaan Heiligenbergiin, jota he pitivät loma-asunnonaan säilyttäen aina asuinpaikan myös Englannissa. Louise vieraili usein lapsena isoisoäitinsä kuningatar Viktorian luona Wightin saarella äitinsä kanssa. Perhe-elämää kuvataan harmoniseksi; Louisen vanhemmat elivät onnellisessa rakkausavioliitossa, eivätkä järjestetyssä avioliitossa, ja Louise oli erityisen läheinen veljensä Louisin kanssa, jonka kanssa hän oli kirjeenvaihdossa kuolemaansa asti.^[4] Louise ja sisar Alice saivat kasvatuksen kotiopettajattarilta, lukuun ottamatta lyhyttä ajanjaksoa Texterin tyttökoulussa Darmstadtissa.^[2]

Vuonna 1914 Louise ja hänen äitinsä vierailivat Venäjän keisarikunnassa, ja heidät kutsuttiin matkalle Volgaa pitkin keisarillisten sukulaistensa kanssa. Vierailunsa aikana Louise pani huolestuneena merkille Grigori Rasputinin vaikutuksen. Ensimmäisen maailmansodan äkillinen puhkeaminen keskeytti matkan, ja Louisen isä lähetti sähkeen, jotta he palaisivat takaisin välittömästi. Louisen äiti antoi korunsa sisarelleen keisarinna Aleksandra Fjodorovnalle säilytettäväksi, ja he lähtivät Venäjältä veneellä Viron Haapsalusta ja matkustivat puolueettomaan Ruotsiin maksaen matkansa kullalla, koska heidän rahansa ei yhtäkkiä ollut hyväksyttävä valuutta Venäjällä. He yöpyivät Ruotsissa kruununprinssi Gustaf Adolfin ja kruununprinsessa Margaretin, hänen pikkuserkkunsa, vieraina Drottningholmin linnassa yhden yön ajan ennen kuin palasivat Iso-Britanniaan.^[1][2]

Vuonna 1917 Ison-Britannian kuningashuone vaihtoi sukuhaaransa saksalaisperäisen nimen Saksi-Goburg-Gotha nimeen Windsor. Samaan aikaan Battenbergit brittiläistivät suvun nimen muotoon Mountbatten.^[5] Louisen isä luopui saksalaisista arvonimistään ja hänestä tuli Milford Havenin markiisi.^[1]

Ensimmäisen maailmansodan aikana lady Louise Mountbatten toimi ensin Soldiers and Sailors Families Associationissa ja Smokes for Soldiers and Sailors -järjestöissä,^[2] mutta pian hän ilmoittautui Punaisen Ristin palvelukseen vapaaehtoisena^[5] ja työskenteli aluksi avustavana yleistehtävissä Hôpital Anglais sotilassairaalassa Neversissä vuonna 1915 sekä sairaanhoitajana leikkauksissa sotasairaaloissa Bermondseyssä vuonna 1917 ja Palavesissa Montpellier’n ulkopuolella vuonna 1919, kaikkiaan maaliskuusta 1915 aina heinäkuuhun 1917 asti.^[1][6] Louise kuvasi sotapalvelustaan onnellisena aikana: hän sai auttaa muita.^[1]

Hän sai kiitosta kovasta työstään, ja hänelle myönnettiin British War ja Victory mitalit,^[4] Brittiläisen Punaisen Ristin mitali sekä Médaille de la Reconnaissance française. Sodan jälkeen hän oli aktiivinen sosiaalityössä lasten hyväksi Lontoon Battersean slummeissa.^[2]

Louise oli saanut vuonna 1909 avioliittotarjouksen Portugalin kuningas Emanuel II:lta, jota Louisen setä kuningas Edvard VII piti hyvänä poliittisena naimakauppana. Louise hylkäsi kosinnan, koska halusi avioitua rakkaudesta.^[2] Samana vuonna 20-vuotias Louise oli salakihloissa Kreikan ja Tanskan prinssi Khristophorosin (1888–1940) kanssa, joka oli kuningas Georgios I:n ja kuningatar Olgan nuorin lapsi, mutta avioliitto ei toteutunut rahavaikeuksien vuoksi. Prinssi nai vuonna 1920 erittäin varakkaan amerikkalaisen lesken Nancy Leedsin.

Vähän ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista Louise rakastui mieheen, jonka hänen vanhempansa hyväksyivät, mutta tämä kuoli sodan alkuaikoina. Työskennellessään vuonna 1915 sotasairaalassa Neversissä, hän aloitti suhteen vapaaehtoistyöntekijä Alexander 'Sandy' Stuart-Hilliin, skotlantilaiseen rahattomaan taiteilijaan, jonka vanhemmilla oli kalakauppa Perthissä. Stuart-Hill oli lahjakas. arvostetun Edinburgh School of Artin oppilas, joka oli saanut matkastipendin Pariisiin. Sinne hän lähti sodan jälkeen ja Louise seurasi häntä.^[4]

Louise aavisti, että hänen vanhempansa pettyisivät hänen valintaansa, joten hän piti kihlauksen salassa. Lopulta hän uskoutui vanhemmilleen, jotka olivat ymmärtäväisiä, ja kutsuivat Stuart-Hillin käymään Kent Housessa kahdesti. Itse asiassa hänen perheensä, joka kutsui Stuart-Hilliä "Shakespeareksi" tämän oudon ulkonäön vuoksi, piti miestä "eksentrisenä" ja "teeskentelevänä". Varojen puutteessa kihlapari suostui lykkäämään avioliittoa sodan jälkeen. Vuonna 1918 Louisen isä kuitenkin selitti asiasta mitään tietämättömälle tyttärelleen, että Stuart-Hill oli todennäköisesti homoseksuaali ja että avioliitto tämän kanssa oli mahdotonta.^[4]

Lady Louise Mountbatten ja kruununprinssi Kustaa Aadolf tutustuivat Lontoossa Ascotin laukkakilpailujen yhteydessä järjestetyillä kutsuilla kesäkuun lopulla 1923 ja kihlaus, joka julkaistiin runsas kaksi viikkoa myöhemmin 2. heinäkuuta 1923,^[2] tuli yllätyksenä, koska vain harva oli kuullut Louisesta.^[1] Uutinen siitä, että kolme vuotta aikaisemmin leskeksi jäänyt viiden pienen lapsen isä, Ruotsin kruununperijä löysi itselleen uuden elämänkumppanin, otettiin ilolla vastaan.^[7]

Kuningas Kustaa V antoi hyväksyntänsä avioliitolle. Ruotsin silloinen pääministeri Ernst Trygger oli kuninkaan hyväksynnästä ilmeisen tietämättömänä aluksi vastustavalla kannalla. Ruotsin silloisen vuodelta 1810 olevan kruununperimyslain 5 § (1810:0926) mukaan kuninkaan suostumuksella tai suostumuksetta tavallisen miehen jälkeläisen kanssa avioituva kruununperillinen menettää oikeutensa kruunuun (med eller utan Konungens vetskap och samtycke, tager till gemål enskild svensk eller utländsk mans dotter). Pääministeri oli epäluuloinen Louisen isän Battenbergin prinssi Louis'n saksalaistaustan takia. Iso-Britannian kuningas Yrjö V ilmoitti Louise Mountbattenin kuuluvan Britannian hallitsijasukuun ja hyväksyvänsä avioliiton. Hänen oman puolisonsa Teckin prinsessa Maryn isä oli saksalainen ja Espanjan kuningatar Viktoria Eugeniekin oli syntyjään Battenbergin prinsessa. Loppupäätelmänä oli, että mikä kelpaa Isolle-Britannialle ja Espanjalle, kelpaa myös Ruotsille, ja pääministeri perui epäilyksensä.^[1]

Canterburyn arkkipiispa vihki 34-vuotiaan lady Louise Mountbattenin ja 40-vuotiaan kruununprinssi Gustaf Adolfin avioliittoon 3. marraskuuta 1923 St Jamesin palatsin kappelissa Lontoossa.^[1] Häiden jälkeen kruununprinssipari teki häämatkan Italiaan ja saapui meritse Göteborgiin^[2] 11. joulukuuta 1923.^[7]

Gustafin ja Louisen avioliitto oli onnellinen, mutta se jäi lapsettomaksi.^[5] Louise synnytti kuolleena syntyneen tytön vuonna 1925. Louise oppi ruotsin kielen ja tuli alusta pitäen hyvin toimeen appivanhempiensa kanssa. Kruununprinssin puolisona hänelle tuli edustustehtäviä, joiden määrä lisääntyi kuningatar Viktorian heikentyneen terveyden ja hänen vuonna 1930 tapahtuneen kuolemansa myötä. Kruununprinsessa Louise jakoi miehensä kiinnostuksen kulttuuriin, mutta säilytti myös oman kiinnostuksensa sairaanhoitoon ja lasten hyvinvointiin ja toimi Ruotsin Punaisessa Ristissä, Kronprinsessan Lovisas Barnsjukhus lastensairaalan ja liikuntavammaisten lasten Eugeniahemmetin suojelijana.^[1][2] Louise oli kuulemma erittäin aktiivinen Sophiahemmet sairaalan suojelijana, ja hän huomautti itse työskennelleensä sairaanhoitajana.^[2] Hän teki töitä sairaanhoitajien työolojen parantamiseksi.^[6] Hänen asemansa suhteessa miehensä ensimmäisestä avioliitosta oleviin lapsiin vaati tahdikkuutta^[1] ja lasten mukaan ei ollut helppo tehtävä.^[6]

Vuosina 1926–1927 Louise seurasi puolisoaan maailmanympäryysmatkalle Japaniin ja Amerikkaan, vuosina 1934–1935 Kreikkaan, Lähi-itään, Egyptiin ja Etiopiaan ja vuonna 1938 Delawareen Uuden-Ruotsin 300-vuotis juhlavuoden matkalle. Myöhempinä vuosina Louise oli mukana myös miehensä arkeologisilla syyslomilla Italiassa San Giovenalessa Rooman pohjoispuolella, joka yleensä päättyi Louisen Englannissa vierailuun.^{[1] [2]}

Toisen maailmansodan aikana kruununprinsessa Louise osallistui useisiin erilaisiin hyväntekeväisyysaktiviteetteihin. Hän johti puolueettomuusvartijoiden kruununprinsessan lahjakomiteaa (Kronprinsessans gåvokommitté), joka keräsi ja jakoi lapasia ja villamyssyjä sotilaille. Ulriksdalin linnaan hän perusti vastaanottokeskuksen suomalaisille sotalapsille. Kruununprinsessa Louise ilmaisi selkeästi natsivastaisia ​​näkemyksiä yksityisissä yhteyksissä. Hän piti natsismia barbaarisena, ja Saksan turvallisuuspalvelun agentti luonnehti häntä 100-prosenttiseksi brittiläiseksi patrioottiksi.^[2]

Kruununprinsessan äiti Hessenin prinsessa Viktoria kuoli hiukan ennen kuin appi, kuningas Kustaa V., jolloin Louisesta tuli kuningatar vuonna 1950. Äidin kuolema ja vallanvaihdos vaikuttivat kuningattaren terveyteen siten, että vuodesta 1951 lähtien hän kärsi sydänsairaudesta^[1] ja sai pari pienempää sydänkohtausta.^[5]

Hän ei kuitenkaan jättänyt täyttämättä velvollisuuksiaan, vaan seurasi miestään tämän yhteensä kuutena vuotena tehdyillä eerikinretkillä Ruotsin maakuntiin ja vuodesta 1952 lähtien myös virallisille vierailuille ulkomaille. Vuonna 1954 he tekivät virallisen valtiovierailun Englantiin ja vuonna 1956 Englannin kuningatar Elisabet II teki puolisonsa prinssi Philipin kanssa, joka oli Louisen sisarenpoika, vastavierailun Ruotsiin.^[1]

Kuningattarena hän käytti aikaansa muutoksille Tukholman kuninkaanlinnassa, joka oli virallinen asuinpaikka. Hän ei pitänyt jäykistä seremonioista ja otti käyttöön uudistetun ja demokraattisemman hoviprotokollan vuonna 1954.^[2] Hovipuvun käyttämisestä luovuttiin muilta, paitsi hovia palvelevilta naisilta.^[1] Hän ei pitänyt siitä huomiosta, jota hän sai olemalla pelkästään kuningatar.^[6] Kruununprinsessana hän ja Gustaf Adolf asuivat pääasiassa Ulriksdalin linnassa. Kesät vietettiin Sofieron linnassa Helsingborgin ulkopuolella. Joulua vietettiin Drottningholmin linnassa ja vallanvaihdoksen jälkeen myös suurin osa talvista vietettiin siellä.^[2]

Kuningattaren kerrotaan sanoneen, että ”kuninkaallisen perheen jäsen on joko terve tai kuollut”. Kuningattaren terveys heikkeni ajan myötä ja vuoden 1964 Nobel-palkintojen iltajuhla jäi hänen viimeiseksi julkiseksi esiintymisekseen. Hän oli vuodenvaihteen 1964–1965 sairaalahoidossa ja kuoli Sankt Göranin sairaalassa maaliskuussa 1965.^[1]

Hänet on haudattu kuninkaalliselle hautausmaalle Hagan puistoon Solnaan. Samassa haudassa ovat myös aviopuolison ensimmäinen puoliso kruununprinsessa Margaret ja vuonna 1973 kuollut aviopuoliso, kuningas Kustaa VI Aadolf.^[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Louise (Ruotsin kuningatar) Wikimedia Commonsissa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.