Luettelo maailmanperintöluettelon kohteista Suomessa

Suomessa on seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta, joista kuusi on kulttuurikohdetta ja yksi luontokohde.

Struve-a

Struve-b

Struve-c

Struve-d

Struve-e

Struve-f

Merenkurkku

Petäjävesi

Rauma

Sammallahdenmäki

Verla

Suomenlinna

Maailmanperintökohteet Suomen kartalla

Maailmanperintöluettelo on Unescon ylläpitämä järjestelmä, jonka tarkoituksena on suojella maailman ainutlaatuista kulttuuri- ja luonnonperintöä. Luetteloon valittujen kohteiden ja alueiden katsotaankin olevan arvokkaimmat perintökohteet, joiden suojelulla ja säilyttämisellä pitäisi olla erityinen merkitys ihmiskunnan kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymiselle.^[1] Vuonna 2016 maailmanperintöluettelossa oli jo yli tuhat kohdetta.^[2]

Unescon yleissopimus kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämisestä allekirjoitettiin vuonna 1972. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1987.^[3][4] Suomea maailmanperintökomiteassa edustavat Museoviraston ja Metsähallituksen edustajat, apunaan asiantuntijoita Museovirastosta, Metsähallituksesta ja ministeriöistä. Jotta kohde voidaan esittää sisällytettäväksi maailmanperintöluetteloon, se tulee ensin sisällyttää kansalliseen aieluetteloon. Kulttuurikohteiden esitykset valmistelee opetus- ja kulttuuriministeriö tai Museovirasto, luontokohteiden esittelystä vastaa ympäristöministeriö. Sekakohteet, joilla on sekä kulttuuri- että luonnonperintöarvoja, ovat molempien viranomaisten vastuulla.^[3]

Seitsemän maailmanperintöluetteloon valitun kohteen lisäksi Suomella oli vuonna 2022 kaksi kohdetta aielistalla.^[5] Suomi päivitti listaansa 2021, jolloin se poisti myös useita kohteita aielistalta. Edellisen kerran luetteloa oli päivitetty 2004.^[6] Ympäristöministeriö ja Museovirasto ja keräsivät päivitystä varten kansalaisilta ehdotuksia mahdollisista uusista kohteista, ja ne saivat vuonna 2018 yhteensä noin kuusikymmentä ehdotusta.^[7]

Kohde	Kuva	Sijainti	Kriteerit	Vuosi	Kuvaus	Viite
Korkearannikko – Merenkurkun saaristo		Merenkurkku	Luontokohde VIII	2006	Korkearannikko – Merenkurkun saaristo edustaa poikkeuksellista geologista arvoa: jääkauden jälkeinen maakohoaminen on siellä maailman nopeinta ja Merenkurkun saaristossa on nähtävissä useita jääkauden aikaisia muodostelmia, kuten De Geer -moreenia. Merenkurkun maailmanperintökohteeseen lasketaan myös Korkearannikon (Höga kusten) Ruotsin puoleinen osuus.	[8]
Petäjäveden vanha kirkko		Petäjävesi	Kulttuurikohde IV	1994	Vanha kirkko on luterilainen maalaiskirkko, joka on poikkeuksellinen esimerkki Pohjois-Euroopan puukirkkorakentamisen perinteestä.	[9]
Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue		Rauma (Lappi)	Kulttuurikohde III, IV	1999	Alueella on hiidenkiukaita ja kehäröykkiöitä. Yli 30 hautaröykkiötä kertoo hautaustavoista, yhteiskunnasta ja uskonnosta Pohjois-Euroopassa kolmentuhannen vuoden takaa.	[10]
Struven ketju		6 kohdetta: Stuorrahanoaivi, Aavasaksa, Alatornion kirkko (kuvassa), Oravivuori, Tornikallio, Mustaviiri	Kulttuurikohde II, III, IV	2005	Struven ketju on kolmiomittausketju Jäämereltä Mustallemerelle kymmenen valtion alueella. Se oli ensimmäinen tarkka pidempi pituuspiirin mittaus. Lisäksi se on poikkeuksellinen esimerkki teknisestä rakennelmaryhmästä ja sillä on selkeä yhteys ihmisten kiinnostukseen Maan muodosta ja koosta. Suomen kuusi suojeltua pistettä sijaitsevat Enontekiöllä, Ylitorniolla, Torniossa, Jyväskylän Korpilahdella, Lapinjärvellä ja Pyhtäällä.	[11]
Suomenlinna		Helsinki	Kulttuurikohde IV	1991	Suomenlinna on merilinnoitus 1700-luvun loppupuolelta, ja se on malliesimerkki 1600- ja 1700-lukujen linnoitusperinteestä, erityisesti bastionijärjestelmästä.	[12]
Vanha Rauma		Rauma	Kulttuurikohde IV, V	1991	Vanha Rauma on parhaiten säilyneitä esimerkkejä pohjoiseurooppalaisesta arkkitehtuurista ja kaupunkilaiselämästä, ja lisäksi se on malliyksilö pohjoismaisesta puukaupungista.	[13]
Verlan puuhiomo ja pahvitehdas		Kouvola (Jaala)	Kulttuurikohde IV	1996	Verla on pikkupaikkakunnan puunjalostusteollisuutta ja siihen liittyvä asuntoalue, joka on säilynyt poikkeuksellisen hyvänä esimerkkinä pienimuotoisesta paperiteollisuudesta, joka kukoisti Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella.	[14]