Nykymaailmassa Luhansk on aihe, joka on herättänyt monien ihmisten huomion ja kiinnostuksen. Syntymisestään lähtien Luhansk on herättänyt keskustelua ja kysymyksiä sekä vaikuttanut yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Johtuipa historiallisesta merkityksestään, populaarikulttuuriin tai jokapäiväiseen elämään vaikuttamisesta, Luhansk on onnistunut ylittämään rajat ja sukupolvet, ja siitä on tullut sekä asiantuntijoiden että suuren yleisön kiinnostava aihe. Tässä artikkelissa tutkimme Luhansk:een liittyviä eri näkökohtia analysoimalla sen merkitystä, vaikutuksia ja merkitystä nykyisessä kontekstissa.
Luhansk Луганськ |
|
---|---|
![]() Näkymiä Luhanskista |
|
![]() lippu |
![]() vaakuna |
![]() Luhanskin alue Ukrainassa, alla kaupungin sijainti alueella |
|
![]() ![]() Luhansk |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Ukraina |
Alue | Luhansk |
Piiri | Luhanskin piiri |
Perustettu | 1795 |
Kaupungiksi | 1882 |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 257 km² |
Korkeus | 105 m |
Väkiluku (2022) ([1]) | 397 677 |
Luhansk (ukr. Луга́нськ; vuoteen 1882 asti Kamjanyi Brid i Luhaskyi zavod (Кам’яний Брід і Луганський Завод); vuosina 1935–1958 ja 1970–1990 nimellä Vorošilovgrad (Ворошиловград)) on kaupunki Itä-Ukrainassa, Luhanskin piirissä.[2][3][4][5][1][6] Se on Luhanskin alueen ja piirin pääkaupunki. Ukrainan tilastokeskuksen arvio kaupungin väkiluvuksi on 397 677 (2022).[1]
Kaupunki on ollut Venäjän tai sen nukkevaltion, niin sanotun Luhanskin kansantasavallan miehittämänä vuodesta 2014 lähtien.[7]
Keisarinna Katariina II halusi 1790-luvulla tukea laajentumishaluisen Venäjän keisarikunnan sotatoimia perustamalla silloisen valtakunnan eteläosiin rautavalimon, jossa voitaisiin valaa tykkejä ja tykinkuulia. Valimolle valittiin paikka nykyisen Luhanskin kaupungista seudun ehtymättöminä pidettyjen hiilivarojen ja lähistön rautamalmiesiintymien takia. Vuonna 1795 avuksi kutsuttu skotlantilainen Charles Gascoigne perusti ensimmäisen rautatehtaan Kamjanyi Bridin (ukr. Кам'яний Брід) kylän lähistölle.[4][3][8][2] Tehtaan yhteyteen kasvoi kylä, joka sai nimen Luhansk (Lugansk) läheisen Luhanjoen (Lugan) mukaan. Vuonna 1882 Luhansk yhdistyi Kamjani Bridin kanssa ja sai kaupunginoikeudet. Siitä tuli Jekaterinoslavin kuvernementin kihlakuntakaupunki. [4][3][2][9][10][11]
Kaupungin nimi oli Vorošilovgrad vuosina 1935–1958 ja 1970–1990; nimi annettiin Stalinin työtoverin, Neuvostoliiton marsalkan Kliment Vorošilovin (1881–1969) mukaan. Kaupungin nimeksi palautettiin Luhansk henkilökultin purkamisen yhteydessä, mutta Vorošilovin kuoleman jälkeen henkilöön viittaava nimi otettiin taas käyttöön. Kaupunki nimettiin Luhanskiksi uudelleen 1990.[9][10][11][8]
Kaupungista kasvoi Neuvostoliiton aikana merkittävä teollisuuskeskus Donetsin laakiolla. Siellä on raskasta teollisuutta; esimerkiksi aikoinaan Euroopan suurimpiin kuulunut vetureita ja rautatievaunuja valmistava tehdas. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen osa kannattamattomasta kaivostoiminnasta ja teollisuudesta on lopetettu.
Luhansk on huhtikuussa 2014 Venäjän nukkevaltiona toimivan Luhanskin kansantasavallan hallinnollinen keskuskaupunki (pääkaupunki).[7] Samanlaisessa asemassa olevan Donetskin kansantasavallan kanssa Venäjä käy näiden nukkevaltioiden sotilaspalveluun pakotetun väestöosan ja Venäjän asevoimien kanssa Itä-Ukrainan sotaa Ukrainaa vastaan.
Luhanskissa toimivia yliopistoja ovat esimerkiksi Vladimir Dalille nimetty Itä-Ukrainan kansallinen yliopisto,[12] Taras Ševtšenkolle nimetty Luhanskin kansallinen yliopisto[13] ja Luhanskin lääketieteellinen valtionyliopisto.
Oheinen taulukko kuvaa tämän Ukrainan itäisimmän alueen pääkaupungin asukasluvun kehittymistä. Erityisesti neuvostovuosina seudun väkiluku kasvoi ja väestö venäläistyi; osaksi alueelle muuton seurauksena. Etenkin vanhemmasta ikäpolvesta osa on syntynyt Ukrainan ulkopuolella, lähinnä Venäjällä. Neuvostoliiton hajottua kaupungin, samoin kuin koko Luhanskin alueen väkiluku on pienentynyt negatiivisen luontaisen väestönkasvun (kuolleisuus suurempaa kuin syntyvyys) ja poismuuton johdosta.
Väestönkehitys | ||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Vuosi | 1897[14] | 1923 | 1926 | 1931[15] | 1939 | 1959[16] | 1970[17] | 1979[18] | 1989[19] | 2001[2] | 2014 (arvio)[20] | 2022 (arvio) [1] |
Väestö | 20 404 | 43 966 | 71 006 | 102 124 | 214 607 | 274 520 | 382 774 | 463 047 | 496 813 | 463 097 | 424 113 | 397 677 |
±% | — | +115.5% | +61.5% | +43.8% | +110.1% | +27.9% | +39.4% | +21.0% | +7.3% | −6.8% | −8.4% | −6.2% |
Hieman laajempaan, Luhanskin kaupunkipiiriksi kutsuttuun alueeseen kuuluivat ennen vuoden 2020 aluehallinnollista uudistusta Luhanskin kaupungin ohella myös Oleksandrivskin (Олександрівськ, 6 401 as.) kaupunki ja Juvileinen kaupunkityyppinen taajama (yli 16 000 asukasta) sekä noin 3 000 maaseutuasukasta.[20][1]
Asukkaista enemmistön äidinkieli on venäjä.