Lumikorento

Nykymaailmassa Lumikorento:stä on tullut erittäin tärkeä aihe miljoonille ihmisille ympäri maailmaa. Kiinnostus Lumikorento:tä kohtaan on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina, koska sillä on suora vaikutus ihmisten jokapäiväiseen elämään. Olipa kyse sosiaalisesta, poliittisesta, taloudellisesta tai henkilökohtaisesta tasolla, Lumikorento on kiinnittänyt asiantuntijoiden, johtajien ja tavallisten kansalaisten huomion. On selvää, että Lumikorento on synnyttänyt intensiivistä ja intohimoista keskustelua, jossa on jakautunut mielipiteitä ja tiukkoja kantoja. Tässä artikkelissa tutkimme Lumikorento:n aihetta perusteellisesti analysoimalla erilaisia ​​näkökulmia, tutkimuksia ja todistuksia, joiden avulla voimme paremmin ymmärtää sen merkitystä ja vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan.

Lumikorento
Lumikorento kesänajan ympäristössään.
Lumikorento kesänajan ympäristössään.
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Alaluokka: Siipikantaiset Pterygota
Osaluokka: Uussiipiset Neoptera
Lahko: Kärsäkorennot Mecoptera
Heimo: Lumikorennot Boreidae
Suku: Boreus
Laji: westwoodi
Kaksiosainen nimi

Boreus westwoodi
Hagen, 1866[2]

Katso myös

  Lumikorento Wikispeciesissä
  Lumikorento Commonsissa

Lumikorento (Boreus westwoodi) on pienikokoinen, kärsäkorentojen (Mecoptera) lahkoon kuuluva lentokyvytön ja psykrofiilinen (kylmää sietävä) hyönteislaji. Se on vähälajisen lumikorentojen heimon ainoa edustaja Suomessa. Nimensä mukaisesti sen voi tavata esimerkiksi keväthangilta.[3]

Anatomia

Lumikorento on 3–4 mm:n pituinen, hoikkaruumiinen ja kiiltäväpintainen, väritykseltään enimmäkseen musta hyönteinen. Lentämiseen sopivia siipiä ei ole, mutta koirasyksilöillä on kaarevat siiventyngät, jotka ilmeisesti toimivat apuna parittelussa. Tuntosarvet ovat pitkät ja pään etuosa on kärsäkorennoille tyypilliseen tapaan venynyt pitkäksi, alaspäin osoittavaksi ”kärsäksi”. Naaraalla on takaruumiin kärjessä sirppimäinen munanasetin.

Elinkaari

Lumikorento viettää suurimman osan aikuiselämästään lumikerroksen alla, mutta ajoittain, lauhoina talvipäivinä, niitä voi löytää liikkumasta lumella. Koska eläimellä ei ole siipiä, se liikkuu kävelemällä tai hyppimällä. Suomessa lajia tavataan koko maassa.[4] Naaraat tuottavat munia koko talven ajan. Lumikorennon toukat käyttävät ravinnokseen sammalia ja koteloituvat maahan.

Täysikasvuiset korennot kuoriutuvat syksyllä ja niitä voi tavata koko talven ajan, lokakuusta huhtikuuhun, joskin kovilla pakkasjaksoilla hyönteiset pysyvät lumen alla näkymättömissä. Korennolla on useita sopeutumia talviolosuhteissa elämiseen. Siivet ovat surkastuneet ja siipilihasten puuttuminen auttaa säästämään eläimen energiavaroja.[5]

Poikkeuksellinen kylmänsieto

Lumikorennot voivat liikkua alimmillaan −2 °C:n lämpötilassa.[6]

Lumikorennon kylmänsieto-ominaisuudet selittyvät sillä, että korennon elimistö tuottaa jäätymistä estäviä aineita.[7] Jäätymisenestoaineiden avulla hyönteisen kehon nesteiden jäätymispiste on –6,4 °C.[8]

Lähteet

  1. ↑ Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Lumikorento – Boreus westwoodi Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Boreus westwoodi (TSN 810582) itis.gov. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  3. ↑ Teemu Rintala: Lumikorennolla on kuumat paikat – ilmoita meille havaintosi Suomen Ympäristökeskuksen www.ympäristö.fi -portaali. Viitattu 23.4.2010.
  4. ↑ http://users.utu.fi/veirinne/verk/Borewest.pdf
  5. ↑ http://dx.doi.org/10.1002/jmor.1051260204
  6. ↑ D. Dudley Williams: The ecology of temporary waters, s. 133. Springer, 1987. ISBN 978-0709952114 Teoksen verkkoversio (html) Viitattu 23.4.2010.
  7. ↑ John G Duman et al: Antifreeze agents of terrestrial arthropods. Comparative Biochemistry and Physiology Part A: Physiology, 1982, nro Volume 73, Issue 4, s. 545–555. doi:10.1016/0300-9629(82)90261-4 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)
  8. ↑ Simon R. Leather, S. R. Leather, K. F. A. Walters, Jeffrey S. Bale: ”4 Insect Coldhardiness”, The Ecology of Insect Overwintering, s. 112. University of Birmingham. ISBN 9780521556705 Teoksen verkkoversio (html) Viitattu 23.4.2010. (englanniksi)