Maallikkosaarnaaja

Nykyään Maallikkosaarnaaja on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnan eri alueilla. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen tai akateeminen taso, Maallikkosaarnaaja on noussut merkityksellisemmäksi viime vuosina, koska se vaikuttaa elämäämme. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Maallikkosaarnaaja on herättänyt kiinnostuksen niin asiantuntijoissa kuin uteliaissakin, ja sen vaikutus näkyy yhä selvemmin jokapäiväisessä elämässämme. Tässä artikkelissa tutkimme täysin Maallikkosaarnaaja:tä ja kaikkia sen vaikutuksia nykyiseen yhteiskuntaamme.

Maallikkosaarnaaja Paavo Ruotsalainen.

Maallikkosaarnaajaksi kutsutaan kristillisten yhteisöjen piirissä toimivaa saarnaajaa, jolla ei ole pappisvihkimystä.

Suomessa

Suomessa maallikkosaarnaajat toimivat herätyskristillisissä yhteisöissä. Maallikkosaarnaajaperinne on vahva muun muassa rukoilevaisten, herännäisten, lestadiolaisten ja evankelisuuden piirissä. Vuonna 1869 voimaan tullut kirkkolaki antoi maallikoille mahdollisuuden anoa tuomiokapitulilta tai piispalta virallista saarnalupaa, jonka jälkeen heillä oli oikeus sananjulistukseen myös kirkoissa.[1]

Tunnettuja suomalaisia maallikkosaarnaajia ovat muun muassa Antti Kaarne, Kalle Lohi, Juhani Raattamaa, Paavo Ruotsalainen, Aku Räty, Leonard Typpö ja Niilo Yli-Vainio. 2000-luvulla tunnetuksi ovat tulleet muun muassa Pirkko Jalovaara ja Riku Rinne.

Lähteet

  1. ↑ Sopanen, Matleena: ”Kirkon hajottaja vai rakentaja? Suomen evankelisluterilaisen kirkon saarnaluvan anojat ja maallikkosaarnaajan kriteerit 1870–1923”, Lähde : Historiatieteellinen Aikakauskirja 15, s. 40, 42. Joensuu: Labyrintti ry ; Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys, 2018. ISSN 2489-6195 Teoksen verkkoversio.