Tässä artikkelissa tutkimme Maksim Tarasov:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Maksim Tarasov on herättänyt keskusteluja ja pohdiskeluja sen merkityksestä eri aloilla sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Näillä linjoilla uppoudumme sen historiaan, analysoimme sen tärkeimpiä puolia ja tutkimme sen vaikutusta eri alueilla. Tämä luku tarjoaa syvällisen lähestymistavan, ja se kutsuu sinut löytämään ja ymmärtämään paremmin vivahteita ja monimutkaisuuksia, jotka ovat ominaisia Maksim Tarasov:lle, tarjoten uusia näkökulmia ja pohdintoja tästä jännittävästä aiheesta.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: ![]() ![]() ![]() | |||
Miesten yleisurheilu | |||
![]() | |||
![]() |
Barcelona 1992 | seiväs | |
![]() |
Sydney 2000 | seiväs | |
MM-kilpailut | |||
![]() |
Sevilla 1999 | seiväs | |
![]() |
Göteborg 1995 | seiväs | |
![]() |
Ateena 1997 | seiväs | |
![]() |
Tokio 1991 | seiväs | |
![]() |
Stuttgart 1993 | seiväs | |
EM-kilpailut | |||
![]() |
Budapest 1998 | seiväs |
Maksim Vladimirovitš Tarasov (ven. Максим Владимирович Тарасов, s. 2. joulukuuta 1970 Jaroslavl[1], Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on venäläinen seiväshyppääjä, olympiavoittaja, maailmanmestari ja Euroopan-mestari. Hän edusti uransa aikana maajoukkuetasolla Neuvostoliittoa, Itsenäisten valtioiden yhteisön ja Georgian muodostamaa yhdistynyttä joukkuetta ja Venäjää.
Tarasov sai nuorten MM-hopeaa vuonna 1988[2] ja voitti seuraavana vuonna nuorten Euroopan-mestaruuden[1]. Ensimmäisen aikuisten arvokisamitalinsa hän saavutti Tokion MM-kisoissa 1991 sijoituttuaan pronssille tuloksella 585.[1] Seuraavana vuonna Barcelonan olympialaisissa hän voitti kultaa tuloksella 580.[3] Stuttgartin MM-kisoissa 1993 hän oli kolmas.[1] Barcelonan MM-hallikisoissa 1995 hän sijoittui seitsemänneksi[1] ja samana vuonna Göteborgin ulkoratojen MM-kisoissa hän oli hopealla Serhi Bubkan takana[4]. Pariisin MM-hallikisoissa 1997 hän saavutti pronssia ja Ateenan ulkoratojen MM-kisoissa hopeaa.[1] Budapestin EM-kisoissa 1998 hän voitti kultaa ja oli ykkönen myös Moskovassa käydyssä GP-finaalissa sekä Johannesburgin maailmancupissa.[1] Seuraavana vuonna hän voitti kultamitalin Sevillan MM-kisoissa MM-kisaennätyksellä 602[5] ja uusi GP-finaalin voittonsa Münchenissä[1]. Uransa viimeisissä arvokilpailuissa Sydneyn olympialaisissa vuonna 2000 hän sijoittui pronssille.[1]
Tarasovin ennätys on vuonna 1999 Ateenassa hypätty 605, jolla hän on ulkoratojen kaikkien aikojen maailmantilastoissa toisena Bubkan takana yhdessä Dmitri Markovin ja Renaud Lavillenien kanssa.[6]
1896: William Hoyt | 1900: Irving Baxter | 1904: Charles Dvorak | 1908: Edward Cook ja Alfred Gilbert | 1912: Harry Babcock | 1920: Frank Foss | 1924: Lee Barnes | 1928: Sabin Carr | 1932: William Miller | 1936: Earle Meadows | 1948: Guinn Smith | 1952: Bob Richards | 1956: Bob Richards | 1960: Donald Bragg | 1964: Fred Hansen | 1968: Bob Seagren | 1972: Wolfgang Nordwig | 1976: Tadeusz Ślusarski | 1980: Władysław Kozakiewicz | 1984: Pierre Quinon | 1988: Serhi Bubka | 1992: Maksim Tarasov | 1996: Jean Galfione | 2000: Nick Hysong | 2004: Timothy Mack | 2008: Steven Hooker | 2012: Renaud Lavillenie | 2016: Thiago Braz da Silva | 2020: Armand Duplantis | 2024: Armand Duplantis |
Ulkoradat: 1983: Serhi Bubka | 1987: Serhi Bubka | 1991: Serhi Bubka | 1993: Serhi Bubka | 1995: Serhi Bubka | 1997: Serhi Bubka | 1999: Maksim Tarasov | 2001: Dmitri Markov | 2003: Giuseppe Gibilisco | 2005: Rens Blom | 2007: Brad Walker | 2009: Steven Hooker | 2011: Paweł Wojciechowski | 2013: Raphael Holzdeppe | 2015: Shawnacy Barber | 2017: Sam Kendricks | 2019: Sam Kendricks | 2022: Armand Duplantis | 2023: Armand Duplantis |
Sisäradat: 1985: Serhi Bubka | 1987: Serhi Bubka | 1989: Rodion Gataullin | 1991: Serhi Bubka | 1993: Rodion Gataullin | 1995: Serhi Bubka | 1997: Igor Potapovitš | 1999: Jean Galfione | 2001: Lawrence Johnson | 2003: Tim Lobinger | 2004: Igor Pavlov | 2006: Brad Walker | 2008: Jevgeni Lukjanenko | 2010: Steven Hooker | 2012: Renaud Lavillenie | 2014: Konstantínos Filippídis | 2016: Renaud Lavillenie | 2018: Renaud Lavillenie | 2022: Armand Duplantis | 2024: Armand Duplantis |