Malmin hautausmaa

Nykymaailmassa Malmin hautausmaa:stä on tullut jatkuvan kiinnostuksen ja keskustelun aihe. Olipa Malmin hautausmaa vaikutus yhteiskuntaan, työelämään, politiikkaan tai ihmisten henkilökohtaiseen elämään, se on elementti, joka ei jää tänään huomaamatta. Maailman kehittyessä ja olosuhteiden muuttuessa Malmin hautausmaa tulee yhä merkityksellisemmäksi ja sen vaikutus tuntuu kaikilla jokapäiväisen elämän osa-alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Malmin hautausmaa:n roolia ja merkitystä, analysoimme sen eri puolia ja sen vaikutusta koko yhteiskuntaan.

Malmin hautausmaa ilmasta.
Käytävä.

Malmin hautausmaa on Helsingin Malmin kaupunginosassa sijaitseva Helsingin evankelis-luterilaisten seurakuntien hautausmaa. Se on hautausten määrässä laskettuna Suomen suurin hautausmaa. 1900-luvun alkupuolella Malmin hautausmaalla oli jopa oma junayhteys ja vesitorni.

Yleistä

Selim A. Lindqvistin suunnittelema siunauskappeli.
Sankarihautoja
Hautakorttelia Lahdenväylän varrella.

Alue

Suihkukaivo

Malmin hautausmaan pinta-ala on 65 hehtaaria, josta hautakortteleita on 54 hehtaaria. Vuosittain tehdään noin 2 000 hautausta, mikä tekee Malmista toiminnallisesti Suomen suurimman hautausmaan. Hautoja on kaikkiaan noin 50 000 ja hautausmaan koko toiminnan aikana on tehty noin 200 000 hautausta.[1]

Korttelit 101–104 muodostavat yksityisen Åbergin hautausmaan, joka ei kuulu seurakuntayhtymän omistukseen. Seurakuntayhtymä kuitenkin hoitaa sitä kuten muutakin hautausmaata.[2] Kortteli 91 taas on entinen Oulunkylän kunnan hautausmaa ja sankarihauta-alue, joka on yhdistetty Malmin hautausmaahan.[3]

Kortteli 57K hautausmaan kaakkoiskulmassa on katolinen hautakortteli, joka on tarkoitettu Uudenmaan alueella toimivien Pyhän Henrikin katolisen katedraaliseurakunnan ja Pyhän Marian katolisen seurakunnan jäsenille. Piispa Teemu Sippo siunasi sen käyttöön 8. joulukuuta 2018.[4][5]

Rakennukset

Malmin siunauskappeli vuodelta 1923 on arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema. Sen ohessa ovat pienemmät itäinen, läntinen ja pohjoinen kappeli, jotka on rakennettu vuosina 1950, 1952 ja 1956.[6] Kappelirakennuksessa on myös vuonna 1966 valmistunut krematorio. Siunauskappelin välittömään läheisyyteen valmistui marraskuussa 2007 uusi krematoriorakennus.

Hautausmaan pohjoispäässä olevalle mäelle rakennettiin 1930-luvulla vesitorni, joka on sittemmin poistettu käytöstä. Rakennus on museoviraston suojelema.[2]

Hautausmaalle on rakenteilla uudisrakennus, johon tulee vainajien hyvästelytilat sekä kylmäsäilytystilat noin kolmellesadalle vainajalle. Korkeaan säilytystorniin tehdään automaatiojärjestelmä liikuttelemaan hautaamista tai tuhkaamista odottavia vainajia. Arviolta kahdeksan miljoonaa euroa maksavan rakennuksen on suunniteltu valmistuvan keväällä 2026.[7]

Historiaa

Harjoituskentästä hautausmaaksi

Helsingin seurakunta osti 1800-luvun lopulla Helsingin pitäjän Malmin kylästä 32 hehtaaria maata uutta hautausmaata varten. Kymmenen kilometrin päässä kaupungin ulkopuolella sijainnut Malmin nummi oli entinen sotilaiden harjoituskenttä ja leiriytymispaikka.[8] Hautausmaasta tuli osa Helsinkiä vasta vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa. Päätös uuden hautausmaan rakentamiseksi Helsingin kaupunkia varten tehtiin vuonna 1888.

Uuden hautausmaan ensimmäisen kaava- ja istutussuunnitelman laati puutarhurimestari M. G. Stenius vuonna 1890 voittamansa kilpailun pohjalta. Malmin hautausmaa vihittiin käyttöön 10. marraskuuta 1894, ja hautaaminen alkoi 3. helmikuuta 1895. Uuden hautausmaan sisälle jäi jo vuonna 1892 perustettu yksityinen Åbergin hautausmaa, jossa on muun muassa Helsingin pitäjän merkittävien talollissukujen sukuhautoja. Lisäksi 1900-luvun alussa Malmin hautausmaan alueelle perustettiin toinenkin yksityinen hautausmaa eli niin sanottu Rundmanin hautausmaa (kortteli 34), joka on kuitenkin siirtynyt myöhemmin seurakunnan omistukseen. Ensimmäisten vuosikymmeniensä ajan Malmin hautausmaa oli luonteeltaan työläishautausmaa.[9] Sen yksittäiset hautapaikat eli niin sanotut linjahaudat olivat halvempia kuin vanhan Hietaniemen hautausmaan perhehaudat.[10] Hietaniemen täyttyessä perhehaudat ja yläluokkaisemmat vainajat kuitenkin löysivät tiensä Malmille 1920-luvulta alkaen. Vanhimmat nykypäivään säilyneet haudat Malmilla ovat vuodelta 1895.[2]

Hautausmaalle perustettiin 1920-luvulla kasvihuoneet, jotka nykyään tuottavat vuosittain 40 000 kukkaa.[11]

Perustettaessa Malmin hautausmaa oli noin 27 hehtaarin laajuinen, mutta sitä on myöhemmin laajennettu useita kertoja ja pinta-ala on nykyään 65 hehtaaria.[2] Nykyisin hautausmaa käsittää vanhan päätien (Ketokivenkaari–Pihlajamäentie) sekä nykyisten valtaväylien Lahdenväylän ja Kehä I:n väliin jäävän alueen lähes kokonaisuudessaan. Viimeksi sitä laajennettiin vuonna 1997 niin sanotulla Viikin kolmiolla, jossa on seitsemän uurnahautakorttelia ja tilaa yli 10 000 vainajalle. Siellä on myös kolme arkkuhautakorttelia ja muistolehto.

Junayhteys

Entinen asemarakennus Malmin hautausmaalla.
Pääartikkeli: Malmin hautausmaan rautatie

Malmin hautausmaan vanha pääportti on Pihlajamäentien varrella, joka aikoinaan oli osa yhtä Helsingistä itään ja pohjoiseen johtaneista pääteistä. Koska hautausmaa oli valmistuessaan melko kaukana kaupungin alueen ulkopuolella, sinne järjestettiin raideyhteys rakentamalla Malmin rautatieasemalta noin kahden kilometrin pituinen pistoraide.

Säännöllinen junaliikenne käynnistyi jo helmikuussa 1895. Rata poistettiin käytöstä vuonna 1954.[2][12]

Hautoja

Hautakortteli 71 on sankarihauta-alue, joka perustettiin vuonna 1939. Siellä lepää 520 suomalaista sankarivainajaa ja viereisessä toisessa haudassa 95 vapaaehtoista virolaista sotilasta. Pro patria -muistomerkin on suunnitellut vuonna 1953 arkkitehti Arvo Muroma, joka on suunnitellut myös Hietaniemen sankarihauta-alueen. Sankarihauta-alueen vieressä on maaliskuussa 1940 tapahtuneen Iittalan junaturman uhrien yhteishauta. Naapurikorttelissa 72 on Sakari Siitosen ja Tero Aaltosen suunnittelema Helsingin sota-aikaisten ilmapommitusten uhrien muistomerkki, johon on kaiverrettu 300:n pommituksissa kuolleen siviilin nimet. Muistomerkki paljastettiin talvisodan alkamisen 50-vuotispäivänä 30. marraskuuta 1989. Pommitusten kaikkiaan 347 uhrista 80 on haudattu tälle paikalle.[13][14] Oulunkylän sankarihautausmaalla korttelien 91 ja 92 välissä on Ilmari Wirkkalan veistämä muistomerkki vuodelta 1950.[14]

Korttelissa 23 on sisällissodassa vuonna 1918 kuolleiden punaisten muistomerkki. Vainajat siirrettiin Malmille kesällä 1918 alkuperäisestä hautapaikastaan Mäntymäeltä, jota pidettiin kirkkolain vastaisena ja siksi hautausmaaksi sopimattomana. Hautaan siirrettiin vielä vuonna 1971 seitsemän vainajaa sisällissodan jälkiselvittelyihin liittyvästä Puustellinmetsän joukkohaudasta.[15] Graniittisen muistomerkin on toteuttanut Aarre Aaltonen 1940-luvulla.[16] Samassa korttelissa on myös Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) johtohenkilöiden yhteishauta sekä fasismin vastustajien muistomerkki eli 17:n jatkosodan aikana vakaumuksensa mukaisen toimintansa vuoksi teloitetun henkilön yhteishauta.[15] Vainajat siirrettiin viimeksi mainittuun yhteishautaan vuonna 1946, ja paikalle pystytettiin vuonna 1963 Sodan ja Fasisminvastainen Työ -järjestön tilaama ja kuvanveistäjä Vilho Aallon suunnittelema muistokivi.[17][18] SKP:n johtohenkilöiden yhteishaudan vieressä on hauta, johon Neuvostoliitossa vuonna 1936 kuolleen Yrjö Sirolan tuhkat haudattiin marraskuussa 1957.[19][20]

Hautausmaalla on Robert Stigellin suunnittelema muistomerkki paikassa, johon sortovuosien aktivisti ja murhaaja Eugen Schauman oli väliaikaisesti haudattuna 20. kesäkuuta 1904 – 4. toukokuuta 1906, kunnes hänet saatiin haudata sukuhautaan Porvoon Näsinmäen hautausmaalle.[21]

Korttelin 43 alueella on ollut aivan pieni venäläinen sotilashautausmaa, johon haudattiin maaliskuussa 1917 helmikuun vallankumouksen yhteydessä vallankumouksellisten matruusien surmaamia Venäjän armeijan upseereita. Alue sulautui luterilaiseen hautausmaahan vuonna 1920.[3][22]

Korttelissa 10 olevan Törnin sukuhaudan hautakiveen on hakattu Vietnamissa kadonneen Mannerheim-ristin ritarin Lauri Törnin henkilötiedot, kuolinajaksi tosin kuolleeksijulistamispäivä 19. lokakuuta 1966 eikä todellinen katoamispäivä 18. lokakuuta 1965. Törniä ei kuitenkaan ole haudattu tälle paikalle, sillä hänen vuonna 1999 Vietnamista löydetyt jäännöksensä haudattiin vuonna 2003 Arlingtonin sotilashautausmaalle Washingtoniin Yhdysvaltoihin.

Korttelissa 2 on Diakonissalaitoksen diakonissojen, korttelissa 4 puolestaan Pelastusarmeijan yhteishauta.[23]

Tunnettuja Malmin hautausmaalle haudattuja henkilöitä

Uurnahautakortteli
Suomen kommunistisen puolueen johtohenkilöiden yhteishauta
Muistolehto
Kallionauhukset kukkivat.
Muistomerkki paikalla, johon Eugen Schauman oli haudattuna vuosina 1904–1906.

Katso myös

Lähteet

  • Pehkonen, Marja: Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta. Helsingin kaupunginmuseo (Narinkka-sarja) 2008. ISBN 978-952-223-283-0
  • Rautio, Antero: Pääkaupunkiseudun julkiset muistomerkit ja taideteokset. Karisto, Hämeenlinna 1998. ISBN 951-23-3664-2.
  • Sadinmaa, Kai: Kuolleiden kirja – eli kuinka kävelin Suomen suurimman hautausmaan halki ja opin kaiken elämästä, hautaamisesta, rakkaudenkaipuusta ja puista. Into, Helsinki 2019. ISBN 978-952-351-102-6

Viitteet

  1. ↑ Malmin hautausmaa Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 18.3.2012.
  2. ↑ a b c d e Malmin hautausmaan historia Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 18.3.2012.
  3. ↑ a b Pehkonen 2009, s. 131.
  4. ↑ Malmin hautausmaan katolinen hautakortteli 57K 5.1.2023. Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 30.8.2023.
  5. ↑ Nyt on Helsingissäkin katolinen hautausmaa 10.12.2018. katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 30.8.2023.
  6. ↑ Rautio 1998, s. 337–338.
  7. ↑ Takala, Sami: Vainajat saavat uudet tilat Malmilla. Helsingin Sanomat, 2.7.2024, s. A 20. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.7.2024.
  8. ↑ Pehkonen 2009, s. 129.
  9. ↑ Laulujen hautausmaakierros kertoo rakastettujen taiteilijoiden tarinoita ET. 27.8.2016. Viitattu 19.7.2018.
  10. ↑ Pehkonen 2009, s. 129–132.
  11. ↑ Pehkonen 2009, s. 135.
  12. ↑ Malmin hautausmaalla riittää tarinoita eläville kirkkojakaupunki.fi. Viitattu 19.7.2018.
  13. ↑ Pehkonen 2009, s. 134–136.
  14. ↑ a b Rautio 1998, s. 338–339.
  15. ↑ a b Pehkonen 2009, s. 137–138.
  16. ↑ Vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneiden muistopatsas (Arkistoitu – Internet Archive) Punaisten muistomerkit -verkkonäyttely. Työväenmuseo Werstas. Viitattu 22.3.2012.
  17. ↑ Sadinmaa 2019, s. 167–168.
  18. ↑ Fasismin vastustajien muisto 1939 – 1944. Suomen sotamuistomerkit 1939–1945. Arkistoitu 18.12.2012.
  19. ↑ Venla Sainio: Sirola, Yrjö Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  20. ↑ Pehkonen 2009, s. 139.
  21. ↑ Pehkonen 2009, s. 139–141.
  22. ↑ Marja Pehkonen: Muistoja Helsingin hautausmaalta (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin ortodoksinen seurakunta. Viitattu 18.3.2012.
  23. ↑ Merkkihenkilöiden hautapaikkoja Malmin hautausmaalla Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 18.3.2012.

Aiheesta muualla