Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Tapio Ilomäki:n kiehtovaan maailmaan ja tutkia sen alkuperää, kehitystä ja merkitystä nykyään. Tapio Ilomäki on ollut kiinnostava ja keskustelunaihe vuosikymmeniä, ja se on kiinnittänyt niin tutkijoiden, asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion. Sukeltaessamme tähän analyysiin tarkastelemme Tapio Ilomäki:n eri puolia sen historiallisista näkökohdista sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan. Tämän tutkimuksen avulla toivomme saavamme valoa eri näkökulmiin, jotka tekevät Tapio Ilomäki:stä kiehtovan ja merkityksellisen aiheen nykymaailmassa.
Juho Tapio Ilomäki (21. huhtikuuta 1904 Koski Hl (nyk. Hämeenkoski) – 25. heinäkuuta 1955 Helsinki) oli suomalainen elokuvamusiikin säveltäjä. Hän sävelsi 25-vuotisen uransa aikana musiikkia Suomi-Filmille, Suomen Filmiteollisuudelle, Jäger-Filmille, Fenno-Filmille ja Fennadalle. Ilomäki sävelsi musiikkia muun muassa elokuviin Sano se suomeksi (1931, ensimmäinen suomalainen äänielokuva), Tukkipojan morsian (1931), Tukkijoella (1937), Isoviha (1939), Houkutuslintu (1946), Noita palaa elämään (1952) ja Putkinotko (1954). Ilomäki toimi lisäksi muun muassa kapellimestarina, orkesterinjohtajana, käsikirjoittajana, leikkaajana ja studiopäällikkönä.[1]
Ilomäki oli vuonna 1954 perustamassa Suomen Elokuvasäveltäjäin yhdistystä, joka tunnetaan nykyään nimellä Suomen Musiikintekijät.[1]
Ilomäki käytti toisinaan salanimeä Jussi Mäki.[1]
Ilomäki teki vuosina 1952–1953 yhteistyötä laulaja ja lauluntekijä Veikko Lavin kanssa. Ilomäki sävelsi muutamia Lavin lauluja ja hänen yhtyeensä säesti Lavia tämän levytyksissä.[2] Suomen Äänitearkiston tietokanta mainitsee 32 Ilomäen sävellystä. Vain harva niistä on kuunneltavissa edes suoratoistopalveluissa. Youtubesta löytyy ainakin Erkki Uotilan sanoittama, Georg Malmsténin laulama ja Toivo Kärjen sovittama foxtrot Houkutuslintu samannimisestä elokuvasta. [3]