Maria-Liisa Nevala

Tämän päivän artikkelissa tutkimme Maria-Liisa Nevala:n jännittävää maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Maria-Liisa Nevala on synnyttänyt loputtomia keskusteluja, tutkimuksia ja löytöjä, jotka ovat rikastaneet ymmärrystämme tästä aiheesta. Olitpa intohimoinen Maria-Liisa Nevala:stä tai vain kiinnostunut oppimaan siitä lisää, tämä artikkeli antaa sinulle kattavan ja ajantasaisen katsauksen tähän kiehtovaan aiheeseen. Valmistaudu uppoutumaan Maria-Liisa Nevala:n maailmaan ja tutustumaan kaikkeen, mitä sillä on meille tarjottavanaan!

Maria-Liisa Nevala Helsingin kirjamessuilla 2013.

Maria-Liisa Nevala (ent. Kunnas, oik. Saukkonen[1], s. 24. huhtikuuta 1943 Kauhava[2]) on suomalainen kirjallisuudentutkija. Hän oli Suomen Kansallisteatterin pääjohtaja 1992–2010.[2]

Nevala valmistui filosofian kandidaatiksi 1966 ja lisensiaatiksi 1969 ja väitteli tohtoriksi 1972 kotimaisesta kirjallisuudesta Helsingin yliopistossa.[2] Hän toimi Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden dosenttina 1973–1977 apulaisprofessorina 1977–1991 ja professorina 1991–1992[3]. Lontoon yliopiston vierailevana professorina hän toimi 1982–1983.

Nevala valitsi vuoden 1995 Finlandia-palkinnon voittajan. Hän toimi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimiehenä[4] 2002–2007 ja on ollut Teatterikorkeakoulun hallituksen puheenjohtaja.[5].

Nevalalle myönnettiin vuonna 2009 Ida Aalberg -mitali.[6] 2011 Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki[7].

Julkaisuja

  • Kunnas, Maria-Liisa: Mielikuvien taistelu: Psykologinen aatetausta Eino Leinon tuotannossa. (Väitöskirja. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 304) Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1972.
  • Kunnas, Maria-Liisa: Kansalaissodan kirjalliset rintamat eli Kirjallista keskustelua vuonna 1918. (Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 320) Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1976. ISBN 951-717-072-6
  • Kunnas, Maria-Liisa: Muodon vallankumous: Modernismin tulo suomenkieliseen lyriikkaan 1945–1959. (Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 372) Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1981. ISBN 951-717-256-7
  • Ilmari Kianto – anarkisti ja ihmisyyden puolustaja (1986)
  • Kirjallisuudentutkimuksen menetelmiä (toim.) (1983)
  • Kodin suuret klassikot: Eino Leino 1–4 (toim.)
  • Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja (toim.)
  • Mieleni talot: totta, tarua ja tulkintaa. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39689-6

Lähteet

  1. ↑ Facta 2001, WSOY 1985, 12. osa, palsta 2
  2. ↑ a b c Maria-Liisa Nevala 375 humanistia. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 6.3.2016.
  3. ↑ Virkamiehet, Helsinki.fi
  4. ↑ Finlit.fi, Talon historia (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Teak.fi
  6. ↑ Palkitut – Ida Aalberg -säätiö ida-aalberg-saatio.fi. Viitattu 22.7.2022.
  7. ↑ Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947 (Arkistoitu – Internet Archive), Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto 2014 (pdf). Viitattu 27.2.2016.

Aiheesta muualla