Marie-Philip Poulin

Tässä artikkelissa perehdymme Marie-Philip Poulin:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen monia puolia ja opimme lisää sen vaikutuksista yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Sen alkuperästä sen merkitykseen tänään, tarkastelemme yksityiskohtaisesti Marie-Philip Poulin:tä ja sen vaikutusta sitä ympäröivään ympäristöön. Kattavan analyysin avulla löydämme Marie-Philip Poulin:n ympärillä olevat erilaiset näkökulmat sekä sen merkityksen eri opintoalojen kehityksessä. Epäilemättä Marie-Philip Poulin on kiehtova aihe, joka ansaitsee tutkimisen ja syvällisen analysoinnin, minkä vuoksi sukeltamme sen syvyyksiin tässä artikkelissa.

Mitalit
Poulin vuonna 2008.
Poulin vuonna 2008.
Maa:  Kanada
Naisten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Vancouver 2010
Kultaa Kultaa Sotši 2014
Kultaa Kultaa Peking 2022
Hopeaa Hopeaa Pyeongchang 2018
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Yhdysvallat 2012
Kultaa Kultaa Kanada 2021
Kultaa Kultaa Tanska 2022
Hopeaa Hopeaa Suomi 2009
Hopeaa Hopeaa Sveitsi 2011
Hopeaa Hopeaa Kanada 2013
Hopeaa Hopeaa Ruotsi 2015
Hopeaa Hopeaa Kanada 2016
Hopeaa Hopeaa Yhdysvallat 2017
Hopeaa Hopeaa Kanada 2023
Pronssia Pronssia Suomi 2019

Marie-Philip Poulin (s. 28. maaliskuuta 1991 Beauceville, Quebec[1]) on kanadanranskalainen[2] jääkiekkoilija, joka pelaa hyökkääjänä. Hän on ollut Kanadan maajoukkueen kapteeni ja voittanut olympialaisissa kolme kultamitalia ja yhden hopean sekä maailmanmestaruuskilpailuissa kolme kultaa, seitsemän hopeaa ja yhden pronssin.[1][3][4][5][6][7][8][9] Seuratasolla hän edustaa CWHL-seura Montréal Canadiennesiä.[1][3]

Ura

Maajoukkueura

Poulin voitti olympiakultaa Vancouverissa vuonna 2010, Sotšissa 2014 ja Pekingissä 2022.[1][3][10] Vancouverissa hän teki lukemiin 2–0 päättyneen loppuottelun molemmat maalit ja hänet valittiin kisojen tähdistökentälliseen. Sotšissa hän teki loppuottelun varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla tasoitusmaalin ja jatkoajalla voittomaalin.[3] Pekingissä hän teki Kanadan maalein 3–2 voittamassa loppuottelussa kaksi maalia ja hänet valittiin tähdistökentälliseen.[11] Pyeongchangin olympialaisissa 2018 hän saavutti hopeaa.[1]

Poulin on voittanut maailmanmestaruuden vuosina 2012,[1] 2021,[6] jolloin hän teki jatkoajalla 3–2-voittomaalin,[12] ja 2022[7] sekä saavuttanut MM-hopeaa vuosina 2009, 2011, 2013, 2015, 2016, 2017 ja 2023 sekä MM-pronssia vuonna 2019.[1][3][4][5][8][9] Vuosien 2013 ja 2017 MM-kilpailuissa hänet valittiin tähdistökentälliseen ja vuonna 2013 hän oli myös kisojen arvokkain pelaaja, paras hyökkääjä, paras maalintekijä ja pistepörssin voittaja.[1]

Alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa Poulin saavutti hopeaa vuosina 2008 ja 2009;[3] vuoden 2008 turnauksessa hän voitti pistepörssin ja maalintekijätilaston ja hänet valittiin kisojen parhaaksi hyökkääjäksi.[1]

Seuraura

Poulin on seuratasolla edustanut Montréal Starsia, Dawson College Bluesia, Bostonin yliopistoa sekä vuodesta 2015 Montréal Canadiennesiä.[1] Hän voitti CWHL:n mestaruuden eli Clarkson Cupin vuosina 2009 ja 2017.[1][3]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k Marie-Philip Poulin Eliteprospects.com. Viitattu 6.4.2018. (englanniksi)
  2. ↑ Table ronde : joueur francophone par excellence de la dernière décennie LNH.com. Viitattu 16.8.2022. (ranskaksi)
  3. ↑ a b c d e f g Marie-Philip Poulin 2018 Olympic Winter Games (Women). Hockey Canada. Viitattu 6.4.2018. (englanniksi)
  4. ↑ a b Canada IIHF. Viitattu 16.4.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b Teiskonlahti, Kirsi: Rutiinisuoritus riitti Kanadalle MM-pronssiin – Venäjällä surullinen saldo pohjoisamerikkalaisia vastaan 14.4.2019. Yle. Viitattu 16.4.2019.
  6. ↑ a b Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 43, s. 245. Urheilumuseo, 2022. ISBN 978-952-6644-19-6
  7. ↑ a b Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 44, s. 223. Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahto, 2023. ISBN 978-952-6644-22-6
  8. ↑ a b Rosters: Canada, 2023 IIHF Women's World Championship Hockey Canada. Viitattu 27.5.2023. (englanniksi)
  9. ↑ a b Yhdysvallat käänsi jääkiekon naisten MM-finaalin päätöserässä ja juhli kultaa arkkivihollistaan vastaan 19.4.2023. Yle. Viitattu 27.5.2023.
  10. ↑ Ice Hockey - Athlete Profiles Kansainvälinen olympiakomitea / Peking 2022. Arkistoitu 17.2.2022. Viitattu 17.2.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 44, s. 46–47, 68. Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahto, 2023. ISBN 978-952-6644-22-6
  12. ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 43, s. 168. Urheilumuseo, 2022. ISBN 978-952-6644-19-6