Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti aihetta Martti Tuukka, käsite, joka on kiinnittänyt tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön huomion viime vuosina. Analysoimme sen alkuperästä sen nykyiseen merkityksellisyyteen, kuinka Martti Tuukka on vaikuttanut yhteiskunnan eri osa-alueisiin ja miten se on vaikuttanut tapaamme suhtautua, ajatella ja toimia. Samoin käsittelemme erilaisia tutkimuksia, mielipiteitä ja näkökulmia Martti Tuukka:n ympärillä, tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä ilmiöstä. Valmistaudu lähtemään Martti Tuukka:n löytö- ja pohdiskelumatkalle!
Martti Vilhelm Tuukka (ent. Tuukkanen) (10. marraskuuta 1891 Tampere – 5. syyskuuta 1945 Helsinki) oli suomalainen lavastaja ja näyttelijä.[1]
Tuukan vanhemmat olivat seppä Mikael Tuukkanen ja Vilhelmina Simonsson. Hän aikoi ensin konepiirtäjäksi, mutta opiskeli isänsä kuoltua koristemaalariksi. Jo opiskeluaikanaan hän teki kulissimaalauksia Tampereen Työväen Teatterille, johon hänet palkattiin lavastajaksi. Vuonna 1913 Tuukka siirtyi lavastajaksi Tampereen Teatteriin, jossa häntä opasti näyttelijä-lavastaja Simo Kaario. 1926–1927 Tuukka perehtyi kulissimaalaukseen Tukholman kuninkaallisessa oopperassa kulissimaalari Thorolf Janssonin johdolla. Pääosin Tampereella Tuukka työskenteli vuoteen 1931 saakka, jolloin hän siirtyi Helsinkiin, Suomalaisen Oopperan lavastajaksi hänet oli siellä kiinnitetty jo 1928. Tunnetuimpia Tuukan lavastuksista lienevät Erkki Melartinin oopperan Aino (1935) ja Alexander Borodinin oopperan Prinssi Igor (1939) lavastukset. Lavastusnäyttelyihin hän osallistui heti ensimmäisestä vuonna 1924 järjestetystä näyttelystä alkaen. Tuukka oli mukana Suomen Lavastustaiteilijan Liiton toiminnasta alusta vuodesta 1928 asti, rekisteröidyn liiton ensimmäinen puheenjohtaja hän oli 1943–1945. Tuukka ryhtyi näyttelemään lavastustyönsä ohella jo 1914, vuodesta 1919 hän oli mukana useissa Erkki Karun Suomi-Filmi Oy:n elokuvissa sekä studiopäällikkönä, lavastusapulaisena että näyttelijänä. Tunnetuimpia näistä lienee lavastus ja kraatari Aapelin rooli Teuvo Puron ohjaamassa Aleksis Kiven teokseen Kihlaus perustuvassa elokuvassa 1922.[1]
Tuukan puoliso vuodesta 1915 oli Emmi Maria Eskola (k. 1952).[1]