Maslow’n tarvehierarkia
Tämä artikkeli käsittelee aihetta Maslow’n tarvehierarkia, joka on ollut kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena eri alueilla kautta historian. Alkuperäistään nykypäivään Maslow’n tarvehierarkia on ollut keskustelun, tutkimuksen ja kiistan kohteena, mikä tekee siitä perustavanlaatuisen vertailukohdan ihmiselämän eri näkökohtien ymmärtämiselle. Yksityiskohtaisen ja tarkan analyysin avulla tutkitaan Maslow’n tarvehierarkia:n vaikutuksia ja merkityksiä sekä sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Samoin analysoidaan erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka valaisevat tätä laajaa ja monimuotoista aihetta. Näin ollen pyrimme tarjoamaan täydellisen ja rikastuttavan vision, joka edistää Maslow’n tarvehierarkia:n tuntemusta ja ymmärtämistä sen kaikissa ulottuvuuksissa.
Maslow’n tarvehierarkia (engl. Maslow’s hierarchy of needs) on psykologinen teoria, jonka yhdysvaltalainen psykologi Abraham Maslow julkaisi vuonna 1943 tutkimuksessaan A Theory of Human Motivation.
Maslow’n mukaan ihmisellä on perustarpeet, jotka tulee tyydyttää riittävässä määrin – ei välttämättä täydellisesti – ennen kuin ihminen alkaa etsiä tyydytystä ”korkeammille” tarpeille. [1]. Maslow’n teoria lasketaan kuuluvaksi humanistiseen psykologiaan. Maslow keskittyi tutkimuksissaan esimerkillisiin (exemplary) ihmisiin, kuten Albert Einstein, Jane Addams, Eleanor Roosevelt ja Frederick Douglass, joiden hän katsoi onnistuneen toteuttamaan inhimillisen potentiaalinsa. lähde?
Maslow’n mukaan ihmisen tarpeiden hierarkkinen järjestys on:
- fysiologiset tarpeet (hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma, hengitysilma)
- turvallisuuden tarpeet (suojautuminen erilaisilta vaaroilta)
- yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet (ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen)
- arvonannon tarpeet (itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta)
- itsensä toteuttamisen tarpeet (omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön esimerkiksi työssä tai vanhemmuudessa).
Näistä ensimmäinen on perustavin ja viimeinen korkein tarve. Myöhempinä vuosinaan Maslow lisäsi hierarkiaan vielä yhden tason, itsensä ylittämisen (self-transcendence) tarpeet. Itsensä ylittämisellä tarkoitetaan yhteyden saamista johonkin omaa minää suurempaan: keinoina tähän voivat olla esimerkiksi hengellisyys, taide tai altruismi. Useimmat Maslow’n tarvehierarkian esitykset eivät kuitenkaan huomioi tätä kuudetta tasoa.[2]
Maslow’n tarvehierarkia kuvataan usein pyramidina, jossa pohjimmaisina ovat perustarpeet ja huipulla korkeimmat tarpeet. Tosin Maslow itse ei kirjoituksissaan esittänyt tarvehierarkiaa minkäänlaisen pyramidin tai portaikon muodossa.
Maslow’n teoriaa on kritisoitu mm. siitä, että yleismaailmallisen, kaikille ihmisille kaikissa tilanteissa pätevän tarvehierarkian olemassaololle ei ole löytynyt paljonkaan tutkimusnäyttöä. Teorian käsitteitä on luonnehdittu epäselvästi määritellyiksi ja vaikeasti mitattaviksi.[3] Tästä huolimatta tarvehierarkiaa hyödynnetään paljon esimerkiksi markkinoinnissa, työpsykologiassa ja johtajakoulutuksessa. Maslow'n teoria korostaa kysymyksiä mitä eikä miten: esimerkiksi mitä ihminen tarvitsee hengissäpysymiseen ei sitä miten ihminen pysyy hengissä
Katso myös
Lähteet
- ↑ Maslow, Abraham H.: A Theory of Human Motivation. Psychological Review, 1943, nro 50(4), s. 370–396. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Koltko-Rivera, Mark E.: Rediscovering the Later Version of Maslow’s Hierarchy of Needs: Self-Transcendence and Opportunities for Theory, Research, and Unification. Review of General Psychology, 2006, nro Vol. 10, No. 4, s. 02–317. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Wahba, Mahmoud A. & Bridwell, Lawrence G.: Maslow reconsidered: A review of research on the need hierarchy theory. Organizational Behavior and Human Performance, 1976, nro 15 (2), s. 212–240. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla
