Maureen O’Hara

Nykymaailmassa Maureen O’Hara:stä on tullut erittäin tärkeä ja keskustelunaihe. Maureen O’Hara:n merkitys on ylittänyt eri alueet tieteestä populaarikulttuuriin synnyttäen ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja käynnistäen loputtomia keskusteluja. Maureen O’Hara:n kokonaisvaltaisen ymmärtämisen ja käsittelemisen tärkeys on olennaista, koska sen vaikutukset eivät vaikuta vain yksilötasolla, vaan niillä on vaikutuksia myös kollektiivisella tasolla. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia Maureen O’Hara:een, analysoimme sen merkitystä, vaikutuksia ja sitä, miten se on muokannut nykyistä yhteiskuntaamme.

Maureen O’Hara
Maureen O’Hara elokuvan Musta joutsen trailerissa vuonna 1942
Maureen O’Hara elokuvan Musta joutsen trailerissa vuonna 1942
Henkilötiedot
Koko nimi Maureen FitzSimons
Syntynyt17. elokuuta 1920
Ranelagh, Irlanti
Kuollut24. lokakuuta 2015 (95 vuotta)
Boise, Idaho, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä
Näyttelijä
Aktiivisena 1938–1973
1991–2000
Merkittävät roolit Notre Damen kellonsoittaja
Rio Grande
Palkinnot

Oscar-kunniapalkinto 2014

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Maureen O’Hara (oik. Maureen FitzSimons, 17. elokuuta 1920 Ranelagh, Irlanti – 24. lokakuuta 2015 Boise, Idaho, Yhdysvallat[1]) oli irlantilainen näyttelijä.

Ura

O’Hara teki urallaan usein töitä ohjaaja John Fordin ja pitkäaikaisen ystävänsä John Waynen kanssa. Hänen ensimmäinen suuri elo­kuvansa oli Jamaica Innin rannikkorosvot (1939), jonka ohjasi Alfred Hitchcock. Samana vuonna hän näytteli Esmeraldan roolin elo­kuvassa Notre Damen kellon­soittaja. Hän näytteli John Fordin ohjaamassa elo­kuvassa Vihreä oli laaksoni (1941), joka voitti parhaan elo­kuvan Oscarin vuonna 1941.

O’Hara puhui sujuvasti iiriä ja käytti sitä elo­kuvissa Vaitelias mies (1952), Suuri paraati (The Long Gray Line, 1954) ja Äitini on naiseni (Only the Lonely, 1991). Hänen muihin tunnettuihin elo­kuviinsa kuuluu muun muassa Rio Grande (1950).

O’Hara lopetti näyttelijän­uransa 1970-luvun alussa, mutta palasi näyttelemään 1990-luvun alussa. Vuonna 1991 hän esiintyi Äitini on naiseni -elo­kuvassa John Candyn ja Ally Sheedyn kanssa. Hänen viimeinen televisio­työnsä oli televisio­elo­kuva The Last Dance yhdessä muun muassa Eric Stolzin kanssa. Vuonna 2014 O’Haralle myönnettiin Oscar-kunnia­palkinto.[2]

Yksityiselämä

O’Hara oli naimisissa kolme kertaa, ja hänellä oli yksi lapsi.

Filmografia

Pääartikkeli: Maureen O’Haran filmografia

Lähteet

  1. ↑ Edwards, Elaine: Actor Maureen O’Hara Dies Aged 95 The Irish Times. 24.10.2015. Dublin. Viitattu 24.10.2015. (englanniksi)
  2. ↑ Waddington, Jonna: Oscar-palkittu näyttelijä menehtyi – pitkä ura huipulla Ilta-Sanomat. 24.10.2015. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 25.10.2015.

Aiheesta muualla