Maximinus Daia

Nykymaailmassa Maximinus Daia on aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua. Vuosien varrella Maximinus Daia on ollut tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena, mikä on lisännyt tietämystä ja ymmärtämistä sen eri puolista. Olipa kyse tieteen, yhteiskunnan, talouden tai kulttuurin aloilla, Maximinus Daia on osoittautunut merkittäväksi yhteiskuntaan ja ihmisten elämään. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Maximinus Daia:n eri ulottuvuuksia ja analysoimme sen merkitystä ja mahdollisia seurauksia tulevaisuutta ajatellen.

Maximinus Daian rintakuva

Gaius Valerius Galerius Maximinus (20. marraskuuta 270? – heinäkuu/elokuu 313) oli Rooman keisari 1. toukokuuta 305 – 313. Hän oli alkujaan illyrialainen paimen nimeltä Daia. Maximinuksen eno oli keisari Galerius.

Elämä

Nousu valtaan

Maximinus Daia oli alkujaan paimen, mutta hän pestautui armeijaan ja eteni nopeasti urallaan. Hänen enonsa Galerius nousi vuonna 293 keisari Diocletianuksen apukeisariksi eli caesariksi. Kun Diocletianus ja hänen hallitsijakumppaninsa Maximianus erosivat vuonna 305 nousivat Galerius ja Maximianuksen apukeisari Constantius keisareiksi. Maximinus Daia nimitettiin Galeriuksen caesariksi ja Severus Constantiuksen caesariksi. Maximinus Daia ja Severus ohittivat Maximianuksen pojan Maxentiuksen ja Constantiuksen pojan Konstantinuksen, joita pidettiin luonnollisina seuraajina isilleen. Galerius hallitsi Itä-Roomaa ja Constantius Länsi-Roomaa. Maximinus Daialle Galerius antoi Syyrian ja Egyptin hallittavakseen, ja piti itse Balkanin ja Anatolian tärkeät alueet.[1]

Sisällissota

Vuonna 307 Galerius teki ystävästään Liciniuksesta augustuksen ja Maximinus Daia alkoi vaatia itselleen samaa arvoa. Kun Galerius kuoli vuonna 311 Maximinus Daiasta tuli koko valtakunnan itäosan keisari. Kun Konstantinus ja Licinius liittoutuivat Maximinus Daia teki samoin Italiaa hallitsevan Maxentiuksen kanssa. Vuonna 313 Maximinus Daian ja Liciniuksen välille syttyi sota ja Maximinus Daia koki tappion 30. huhtikuuta Heraclea Pontican lähistöllä. Hän pakeni aluksi Nikomedeiaan ja myöhemmin Kilikian Tarsukseen, jossa hän kuoli.[1]

Lähteet

  • Alan K. Bowman et al.: The Cambridge Ancient History, Second Edition, Volume XII: The Crisis of Empire, A.D. 193–337. Cambridge University Press, 2005. ISBN 0-521-30199-8
  • Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9
  • Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2000. ISBN 951-23-4094-1
  • Warren Treadgold: A History of the Byzantine State and Society. Standford University Press, 1997. ISBN 0-8047-2630-2

Viitteet

Aiheesta muualla


Edeltäjä:
Galerius ja
Konstantinus Suuri 		Rooman keisari
Kanssahallitsijoina
Galerius, Konstantinus Suuri ja Licinius 		Seuraaja:
Konstantinus Suuri ja
Licinius