Maxine Peake

Nykymaailmassa Maxine Peake on jatkuvasti kehittyvä aihe, joka herättää yhteiskunnassa suurta kiinnostusta. Maxine Peake on onnistunut vangitsemaan kaiken ikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion joko historiallisen merkityksensä, populaarikulttuuriin tai jokapäiväiseen elämään kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Maxine Peake:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä nykypäivään ja analysoimme sen merkitystä ja vaikutusta modernin elämän eri osa-alueisiin. Lisäksi tarkastelemme Maxine Peake:n roolia nyky-yhteiskunnassa ja miten se on vaikuttanut tapaamme ajatella ja toimia. Syvällisen ja kattavan analyysin avulla pystymme ymmärtämään paremmin Maxine Peake:n tärkeyden ja sen vaikutuksen ympäröivään maailmaan.

Maxine Peake (2015)

Maxine Peake (s. 14. heinäkuuta 1974 Salford) on brittiläinen näyttelijä.[1]

Peake varttui Boltonissa ja muutti 21-vuotiaana Lontooseen päästyään stipendillä opiskelemaan Royal Academy of Dramatic Artiin. Hän tuli tunnetuksi televisiosarjasta Dinnerladies vuosina 1998–2000 ja Veronican roolista televisiosarjassa Shameless (2004–2007).[1][2] Peake sai kriitikoilta erinomaista palautetta Myra Hindleyn roolista minisarjassa See No Evil: The Moors Murders (2006[2]).[1] Hän sai Bafta-ehdokkuudet esiintymisistään elokuvassa Hancock and Joan vuonna 2009 ja sarjassa The Village vuonna 2014. Vuosina 2011–2014 Peake esiintyi Martha Costellon roolissa draamasarjassa Lain viitta.[3]

Elokuvia, joissa Peake on esiintynyt, ovat olleet muiden muassa Kaiken teoria (2014), The Falling (2014), Funny Cow (2017), Peterloo (2018)[3] ja Gwen. Hän on esiintynyt myös teatterissa. Lisäksi Peake on kirjoittanut näytelmät Beryl (aiheena kilpapyöräilijä Beryl Burton, 2014) ja The Last Testament of Lillian Bilocca (2018).[2]

Peake kuului nuorena Britannian kommunistiseen puolueeseen[4] ja on sittemmin määritellyt itsensä sosialistiksi.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c Charlotte Philby, My Secret Life: Maxine Peake, actress, 33 The Independent 8.3.2008, viitattu 7.5.2024 (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Maxine Peake National Portrait Gallery, viitattu 7.5.2024 (englanniksi)
  3. ↑ a b BAFTA to host career retrospective with Maxine Peake BAFTA 22.5.2019, viitattu 7.5.2024 (englanniksi)
  4. ↑ Maxine Peake, 'Hope has started to grow': Maxine Peake on Corbyn, people power and Peterloo’s radical legacy The Guardian 17.10.2018, viitattu 7.5.2024 (englanniksi)

Aiheesta muualla