Mesoksaalihappo

Tässä artikkelissa tutkimme aihetta Mesoksaalihappo, joka on herättänyt niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion. Perustamisestaan ​​lähtien Mesoksaalihappo on ollut suuren kiinnostuksen ja keskustelun kohteena, ja se on synnyttänyt monenlaisia ​​mielipiteitä ja teorioita. Kautta historian Mesoksaalihappo on osoittautunut merkitykselliseksi elementiksi eri aloilla tieteestä ja teknologiasta kulttuuriin ja taiteeseen. Tämän artikkelin avulla ehdotamme, että analysoimme perusteellisesti Mesoksaalihappo:een liittyviä monia näkökohtia, mikä tarjoaa lukijalle laajan ja täydellisen näkemyksen tästä kiehtovasta aiheesta.

Mesoksaalihappo
Tunnisteet
IUPAC-nimi 2-oksopropaanidihappo
CAS-numero 473-90-5
PubChem CID 10132
SMILES C(=O)(C(=O)O)C(=O)O[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C3H2O5
Moolimassa 118,046 g/mol
Liukoisuus veteen Liukenee veteen

Mesoksaalihappo eli ketomalonihappo tai oksomalonihappo (C3H2O5) on ketodikarboksyylihappoihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdisteen suolat ja esterit ovat nimeltään mesoksalaatteja. Mesoksaalihappoa esiintyy sinimailasen (Medicago sativa) ja juurikkaiden (Beta) juurissa.[2][3]

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa mesoksaalihappo on valkoista kiteistä ainetta. Se liukenee hyvin veteen ja alkoholeihin sekä dietyylieetteriin. Vedestä se kiteytyy hydraattinaan dihydroksimalonihappona. Keitettäessä mesoksaalihapon vesiliuosta yhdiste hajoaa glyoksyylihapoksi ja hiilidioksidiksi.[2][3][4] Yhdiste kykenee kelatoimaan monia metalli-ioneja[5].

Valmistus

Mesoksaalihappoa voidaan valmistaa hapettamalla tartronihappoa vismuttinitraatin avulla. Muita tapoja ovat glyserolin hapetus, malonihapon reaktio typpihapokkeen kanssa ja muodostuvan tuotteen hydrolyysi, malonihapon esterien ja dityppitrioksidin välisellä reaktiolla sekä elektrolysoimalla viinihappoa emäksisissä olosuhteissa.[2][4][6] Yhdistettä muodostuu myös pieniä määriä orgaanisista yhdisteistä, kun jätevesiä käsitellään otsonilla[7].

Lähteet

  1. ↑ Ketomalonic acid – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 29.6.2015.
  2. ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1009. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
  3. ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 640. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
  4. ↑ a b Amit Arora: Aliphatic Organic chemistry, s. 120. Discovery Publishing House, 2006. ISBN 978-8183561884 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
  5. ↑ Roger A. Sheldon: Fine Chemicals Through Heterogenous Catalysis, s. 503. John Wiley & Sons, 2001. ISBN 9783527299515 (englanniksi)
  6. ↑ Noritaka Mizuno: Modern Heterogeneous Oxidation Catalysis, s. 113–114. John Wiley & Sons, 2009. ISBN 978-3-527-62755-4 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
  7. ↑ John A. Wojtowicz: Ozone, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 29.6.2015