Metiokarbi

Tässä artikkelissa perehdymme Metiokarbi:n jännittävään maailmaan. Sen alkuperästä sen merkitykseen nyky-yhteiskunnassa tutkimme kaikkia tähän Metiokarbi:een liittyviä olennaisia ​​näkökohtia. Analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla, sen mahdollisia vaikutuksia ja roolia ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Lisäksi tarkastelemme Metiokarbi:n tulevaisuudennäkymiä ja sitä, miten se vaikuttaa tapaamme elää, työskennellä ja olla tekemisissä. Koko tämän tutkimuksen aikana löydämme Metiokarbi:n merkityksen nykymaailmassa ja sen kehityksen ajan myötä.

Metiokarbi
Tunnisteet
IUPAC-nimi (3,5-dimetyyli-4-metyylisulfanyylifenyyli)-N-metyylikarbamaatti
CAS-numero 2032-65-7
PubChem CID 16248
SMILES CC1=CC(=CC(=C1SC)C)OC(=O)NC
Ominaisuudet
Molekyylikaava C11H15SNO2
Moolimassa 225,31 g/mol
Sulamispiste 121,5 °C[1]
Liukoisuus veteen 0,027 g/l[2]

Metiokarbi (C11H15SNO2) on karbamaatteihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään maataloudessa tuhoeläinten karkottamiseen.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Huoneenlämpötilassa metiokarbi on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee vain niukasti veteen, mutta hyvin orgaanisiin liuottimiin, esimerkiksi isopropanoliin ja dikloorimetaaniin. Metiokarbi on myrkyllistä muun muassa hyönteisille, hämähäkkieläimille, nilviäisille ja nisäkkälle, koska se estää koliiniesteraasientsyymin toiminnan.[2][3][4][5]

Metiokarbin synteesin ensimmäisesää vaiheessa 3,5-ksylenoli reagoi metyylisulfenyylikloridin kanssa 3,5-dimetyyli-4-tiometyylifenoliksi. Tämä yhdiste reagoi seuraavassa vaiheessa joko metyyli-isosyanaatin tai fosgeenin ja metyyliamiinin kanssa muodostaen metiokarbia.[3][4]

Metiokarbia käytetään muun muassa perhosten, kovakuoriaisten, ripsiäisten, etanoiden ja vihannespunkkien häätöön vihannes-, hedelmä- ja koristekasviviljelmiltä.[3][4][5] Yhdistettä on myös käytetty lintujen karkottamiseen hedelmäviljelmiltä[6]. Euroopan unionin alueella metiokarbia ei ole saanut käyttää tammikuun 2020 jälkeen[7].

Lähteet

  1. ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1023. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
  2. ↑ a b Metiokarbin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 11.7.2023.
  3. ↑ a b c Hans-Jürgen Schnorbach, Hans-Detlef Matthael & Franz Müller: "Molluskicides", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008. Vol. 23, s.507-508
  4. ↑ a b c Franz Müller, Hans Peter Streibert & Saleem Farooq: "Acaricides", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2009. Vol.1, s.106
  5. ↑ a b Kalyani Paranjape,Vasant Gowariker,V N Krishnamurthy,Sugha Gowariker: The Pesticide Encyclopedia, s. 302-303. CABI, 2014. ISBN 978-1-78064-014-3 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 11.7.2023. (englanniksi)
  6. ↑ D. A. Carlson: "Repellents" , teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. s. 18 (luvun sisäinen sivunumerointi)
  7. ↑ Methiocarb EU Pesticides Database. Euroopan komissio. Viitattu 11.7.2023. (englanniksi)