Miinalanjoki (Lahdenpohja)

Tässä artikkelissa tutkimme Miinalanjoki (Lahdenpohja):n kiehtovaa maailmaa. Alkuperäistään nykypäivän merkityksellisyyteen asti Miinalanjoki (Lahdenpohja) on herättänyt kaikenikäisten ja -kulttuuristen ihmisten huomion ja kiinnostuksen. Vuosien varrella Miinalanjoki (Lahdenpohja) on ollut ratkaisevassa roolissa yhteiskunnan eri osa-alueilla viihteestä tieteeseen ja teknologiaan. Tämän artikkelin kautta löydämme Miinalanjoki (Lahdenpohja):n monet puolet ja sen vaikutuksen nykymaailmaan.

Tämä artikkeli kertoon Lahdenpohjan Miinalanjoesta. Laatokan vastarannalla Salmissa on toinenkin Miinalanjoki.
Miinalanjoki
Мийналанйоки
Joen uomaa Miklin kylän kohdalla
Joen uomaa Miklin kylän kohdalla
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä
Alue Karjalan tasavalta
Piiri Lahdenpohjan piiri
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Nevan vesistö
Valuma-alue Miinalanjoen valuma-alue
Pinta-ala 230 km² [1]
Pääuoman pituus 33 km [a]
Joen uoman kohteita
Alkulähde Potkan ja Nivanjoen yhtymäkohta [b]
  61.5719°N, 30.3252°E
Laskupaikka Laatokka [1]
  61.517°N, 30.325°E
Sivu-uomat Nivanjoki (d)
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 16 m mpy. [2]
Laskukorkeus 4,8 m mpy. [3]
Korkeusero 11,2 m
Pituus 7 km [b]
Kaltevuus 1,6 m/km
Muuta
Muualla Wikimedia Commons
Joen vedenväri on ruskea.

Miinalanjoki (ven. Мийналанйоки, Миналан-йоки, Петкя, Miinalanjoki, Petkja) on Venäjällä Karjalan tasavallan Lahdenpohjan piirissä virtaava 7 kilometriä pitkä joki, joka laskee Miinalan Miklissä Laatokan Metsolanselältä työntyvään Lemetrannanselkään.[2][c]

Joen kulku

Joen alkupaikasta on olemassa kaksi vaihtoehtoista tietoa. Venäjän vesistöviranomaisten tietokannassa esitetään joen alkukohdaksi Paikjärvi (ven. Пайк-ярви, Пайкъярви, Paikjarvi [4]), jolloin joen pituus olisi 16 kilometriä. Järvestä alkavalla jokiosuudella on kuitenkin kartoissa kaksikin eri nimeä. Useimmat kartat esittävät Miinalanjoen nimisen joen alkavan Potkan (ven. Пётка) ja Nivanjoen (ven. Ниванйоки) yhtymäkohdasta. Tässä artikkelissa toimitaan viimeiseksi mainitulla tavalla.[2][5][a]

Mainittu jokihaara sijaitsee Oppolan peltoaukealla, jonne Nivanjoki tulee pohjoisesta ja Potkan joki lännestä. Miinalanjoki virtaa siitä kohti etelää, jossa se ohittaa Miinalan kylän, virtaa Miinalanlammen läpi, ja käy kaartamassa Miklin kylän vierestä ennen laskemistaan Laatokkaan. Joen alaosa Miklissä levenee ja muodostaa lahtimaisen tai estuaarimaisen joensuun, joka on 1,5 kilometriä pitkä.[2][5]

Valuma-alue

Pääuoman kulku

Joen valuma-alueen pääuomaan kuuluu luonnollisesti Miinalanjoki jokihaaraan asti. Valuma-alueen pääuomasta ei ole tässä saatavilla tietoa mistään lähteestä. Yleensä valitaan pääuomaksi joko pisin joki tai virtaamaltaan suurin joki. Nivajoella on kartan mukaan yläjuoksulla pisin uoma ja sillä vaikuttaisi myös olevan suurin valuma-alue. Tätä tulkintaa tukee Internetin karttapalvelu (Yandex [b]), joka esittää Miinalanjoen nimeä myös Nivajoen alajuoksulle. Siksi tässä yhteydessä on pääuomaksi valittu Nivajoen uoma, vaikka se on merkitty vesistörekisteriin sivu-uomaksi. Nivajoki yhtyy Miinalanjokeen 6,8 kilometriä jokisuusta ja Nivajoen uoman pituudeksi on merkitty 26 kilometriä. Siksi pääuoman pituudeksi esitetään tässä 33 kilometriä.[2][a]

Valuma-alueen rakenne

Vesistöalueella on muutama pikkujärvi ja yksi suuri Paikjärvi. Miinalanjoen joensuussa siihen yhtyy Kirkkolammen laskuoja. Kun Miinalanjokea noustaan Miklistä kohti pohjoista, yhtyy siihen ensimmäinen suurempi oja, kun siihen tulee idästä virtaava ja Volneenjärvestä alkava johto-oja. Tähän Miinalassa sijaitsevaan pelto-ojaan yhtyy monet muutkin lampien laskuojat. Pari kilometriä ylempänä kohtaavat lännestä tuleva Potka (Pötkä) ja pohjoisesta tuleva Nivanjoki.[2][5]

Potko yhtyy Nivanjokeen 7 kilometriä joensuusta ylöspäin. Se on mäkien välissä mutkitteleva monin paikoin luonnollisesti mutkitteleva puro, jonka nimi on Paikjärvestä laskiessaan ensin Kummunjoki ja sitten Potka. Vanhoissa suomalaisissa kartoissa on järveen laskevia ojia vain Vaasoja. Järvestä on matkaa Laatokalle 16 kilometriä ja Nivanjoen yhtymäkohtaan 9 kilometriä.[2][1]

Nivanjoki seuraa Miinalan peltojen jälkeen Metsämiklin peltoja pohjoiseen. Vanhoissa suomalaisissa kartoissa peltoalueen reunalla on toiminut koskessa mylly, saha ja nahkatehdas. Nivanmäen jälkeen jokeen yhtyy luoteesta tuleva Nivanoja [6] ja koillisesta Koivuoja. Neljä kilometriä ylempänä jokeen yhtyy toinen ja kolmas Koivuoja sekä kaksi muuta ojaa. Yläjuoksulla Nivanjoen kaltevuus suurenee ja sivuojat lyhenevät. Nivanjoen latvoilla on uoman nimeksi merkitty Heinäjoki. Nivanjoen pituudeksi on ilmoitettu 26 kilometriä [5], minkä täytyy sisältää myös Heinäjoen.[2]

Nivanoja, joka yhtyy Nivanjokeen alempana, tulee lännestä. Sen nimi on vanhoissa suomalaisissa kartoissa latvoilla Kinneoja, Vehkoja ja Haukioja. Nivanojan pituudeksi on ilmoitettu 12 kilometriä.[2][6]

Koskia

Metsämiklissä on entisen vesioimalaitoksen paikalla nykyään vapaana koski (ven. Кривая труба, Krivaja truba, ”Käyrä putki”), jonka pudotus on 8 metriä. Nimi johtuu voimalaitoksen mutkaisesta putkesta, jolla vesi on johdettu ylhäällä sijaitsevasta betonipadosta 400 metriä alempana sijaitsevaan voimalaan. Entisen voimalan nimi on unohtunut. Potkan uomassa on pienempi putous, jonka on ylittänyt tie. Sillan betoniset rakenteet ovat vielä näkyvissä.[2][7][8]

Huomioita

  1. ↑ a b c Joen pääuoman kulku ja pituus on päätelty lähdetiedoista ja selostettu tekstissä.
  2. ↑ a b c Asia katsottu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Google Earth, GeoMixer tai ACME.
  3. ↑ Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Мийналанйоки.

Lähteet

  1. ↑ a b c Miinalanjoki, Миналан-йоки (Минолан-йоки, Петкя) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.1.2022. (venäjäksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j Miinalanjoki. Kartassa: Topografinen kartta 1:100 000. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen Karjalan kartat -palvelussa Viitattu 14.1.2022.
  3. ↑ Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 12.1.2022.
  4. ↑ Paikjarvi, Пайк-ярви (Пайкъярви) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.1.2022. (venäjäksi)
  5. ↑ a b c d Nivanjoki, Ниван-йоки (Хейня-йоки) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 15.1.2022. (venäjäksi)
  6. ↑ a b Nivanoja, Ниван-оя (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 16.1.2022. (venäjäksi)
  7. ↑ ”Käyrä putki” (vesiputous- ja koskikortti), nwpi.krc.karelia.ru, Viitattu 16.1.2022 (venäjäksi)
  8. ↑ nimetön putous (vesiputous- ja koskikortti), nwpi.krc.karelia.ru, Viitattu 16.1.2022 (venäjäksi)