Mikko Immonen (puoluesihteeri)

Nykymaailmassa Mikko Immonen (puoluesihteeri):stä on tullut erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe monille ihmisille eri yhteyksissä. Olipa kyse ammatillisesta, akateemisesta, poliittisesta tai sosiaalisesta alalla, Mikko Immonen (puoluesihteeri):llä on tärkeä paikka ja se on lukuisten keskustelujen ja keskustelujen keskipisteessä. Sen vaikutus ja merkitys ylittävät rajat ja kulttuurit, mikä tekee siitä yleismaailmallisen kiinnostavan aiheen. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​Mikko Immonen (puoluesihteeri):een liittyviä puolia ja näkökohtia analysoimalla sen vaikutusta, sen vaikutuksia ja sen paikkaa nyky-yhteiskunnassa. Lisäksi tarkastelemme joitakin näkökulmia ja lähestymistapoja ymmärtääksemme paremmin Mikko Immonen (puoluesihteeri):n monimutkaisuutta ja merkitystä nykymaailmassa.

Mikko Immonen

Mikko Immonen (16. lokakuuta 1933 Rantasalmi – 6. maaliskuuta 2017)[1][2] oli Keskustapuolueen puoluesihteeri Johannes Virolaisen puheenjohtajuuden loppukauden 1970–1980.[2] Immonen oli Keskustan ns. K-linjan luottomies eikä tullut erityisen hyvin toimeen Virolaisen kanssa.[3] Hänen väitetään myötävaikuttaneen siihen, että Virolainen hävisi keskustan puheenjohtajuuden Paavo Väyryselle Turun puoluekokouksessa 1980.

1970-luvun alussa Immonen ja kokoomuksen Juha Vikatmaa suunnittelivat puoluejakoa, jossa keskustan K-linja ja kokoomuksen ”edistysmieliset osat” (Vikatmaan tukijat) olisivat muodostaneet uuden ryhmittymän.[4]

Immonen oli koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän toimi Maakansan toimittajana ja toimitussihteerinä vuosina 1954–1959, ulkoasiainministeriön tehtävissä vuosina 1960–1970 ja Alkon johtokunnan jäsenenä vuosina 1980–1994.[2]

Lähteet

  1. ↑ Keskustan entinen puolu­e­sih­teeri Mikko Immonen on poissa, Suomenmaa 7.3.2017.
  2. ↑ a b c Keskustan johtajat Keskusta. Viitattu 15.12.2015.
  3. ↑ Antti Blåfield ja Pekka Vuoristo: Kun valta vaihtui: mitä todella tapahtui presidentinvaalissa 1982, s. 142. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982.
  4. ↑ Kun kokoomuksen K-linja kosi Kepua. Helsingin Sanomat, 2.10.1983, s. 28.