Minun majesteettini

Nykyään Minun majesteettini on erittäin tärkeä ja laajaa yleisöä kiinnostava aihe. Teknologian ja globalisaation myötä Minun majesteettini on ottanut johtavan roolin nykypäivän yhteiskunnassa ja synnyttänyt useita keskusteluja, keskusteluja ja kehitystä eri aloilla. Minun majesteettini on vanginnut asiantuntijoiden ja fanien huomion yliopistomaailmasta ja tieteestä liike-elämään ja politiikkaan. Tässä artikkelissa tutkimme Minun majesteettini:n eri puolia ja ulottuvuuksia sekä analysoimme sen vaikutusta ja merkitystä nykyisessä kontekstissa. Epäilemättä Minun majesteettini on aihe, joka ansaitsee syventyä ja keskustella perusteellisesti.

Minun majesteettini
Du Barry Was a Lady
Ohjaaja Roy Del Ruth
Käsikirjoittaja Nancy Hamilton
Irving Brecher
Wilkie C. Mahoney
Perustuu Herbert Fieldsin ja Buddy DeSylvan kirjaan
Cole Porterin musikaaliin
Tuottaja Arthur Freed
Säveltäjä Cole Porter
Kuvaaja Karl Freund
Tuotantosuunnittelija Cedric Gibbons
Pukusuunnittelija Irene Lentz
Lavastaja Cedric Gibbons
Pääosat Red Skelton
Lucille Ball
Gene Kelly
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Metro-Goldwyn-Mayer
Levittäjä Metro-Goldwyn-Mayer
Ensi-ilta Yhdysvallat 30. toukokuuta 1943
Suomi 10. toukokuuta 1946
Kesto 101 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 1 296 000 USD
Tuotto 3 496 000 USD
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Minun majesteettini (engl. Du Barry Was a Lady; myös DuBarry Was a Lady) on vuonna 1943 ensi-iltansa saanut Roy Del Ruthin ohjaama yhdysvaltalainen Technicolor-musikaalikomediaelokuva, jonka pääosissa ovat Red Skelton, Lucille Ball ja Gene Kelly.[1] Minun majesteettini kertoo yökerhon työntekijästä, joka unelmoi olevansa kuningas Ludvig XV, ja että hänen ihailemansa yökerhon tähti on hänen rakastettunsa.[1]

Minun majesteettini perustuu Herbert Fieldsin ja Buddy DeSylvan kirjaan ja Cole Porterin Broadway-musikaaliin Du Barry Was a Lady (1939), jonka pohjalta Nancy Hamilton, Irving Brecher ja Wilkie C. Mahoney laativat elokuvan käsikirjoituksen.[1] Minun majesteettini -elokuvan tuottajana oli Arthur Freed ja tuotanto- ja levittäjäyhtiönä Metro-Goldwyn-Mayer.[1][2]

Näyttelijät

 Red Skelton … Louis Blore / Ludvig XV  
 Lucille Ball … May Daly / madame Du Barry  
 Gene Kelly … Alec Howe / ”Musta nuoli”  
 Virginia O’Brien … Ginny  
 Rags Ragland … Charlie  
 Zero Mostel … Rami the Swami  
 Donald Meek … herra Jones / herttua de Choiseul  
 Douglass Dumbrille … Willie / herttua de Rigor  
 George Givot … Cheezy / kreivi de Roquefort  
 Louise Beavers … Niagara  
 Tommy Dorsey & His Orchestra … omina itsenään  
 Hugh Beaumont … mies  
 Clara Blandick … vanha nainen  
 Charles Coleman … Charlie  
 Ava Gardner … parfyymityttö  
 Marilyn Maxwell … neiti Helmikuu, kalenterityttö  
 Lana Turner … vieraileva tähti  

Laulut

  • Sikermä: ”Du Barry Was a Lady / Do I Love You?” - MGM:n studion orkesteri
  • ”Du Barry Was a Lady” - MGM:n studiokuoro
  • Yökerhon sikermä: ”Give Him to the Oo-La-La / Well, Did You Evah” - MGM:n studion orkesteri
  • Oxfordin poikien sikermä: ”Thinking of You / A Cigarette, Sweet Music and You”
  • Sikermä: ”I’m Getting Sentimental Over You / Well, Git It!” - Tommy Dorsey
  • ”When Love Beckoned (On 52nd Street)” - MGM:n studion orkesteri
  • ”Do I Love You?” - Gene Kelly
  • ”Do I Love You” - Tommy Dorsey & His Orchestra ja The Pied Pipers
  • ”Salome” - Virginia O’Brien
  • ”I Love an Esquire Girl” - Tommy Dorsey & His Orchestra, The Pied Pipers ja Red Skelton
  • Sikermä: ”Friendship / Do I Love You? / But in the Morning, No” - MGM:n studion orkesteri
  • ”Ladies of the Bath”
  • ”Katie Went to Haiti” - Tommy Dorsey & His Orchestra ja The Pied Pipers
  • ”Madame, I Love Your Crepes Suzette” - Red Skelton
  • ”Song of Rebellion” - Gene Kelly
  • ”Friendship” - Lucille Ball, Tommy Dorsey & His Orchestra, Gene Kelly, Virginia O’Brien ja Red Skelton

Martha Mears dubbasi Lucille Ballin lauluäänen suurimmaksi osaksi, mutta ”Friendship”-laulussa Ball laulaa omalla lauluäänellään.

Tausta ja tuotanto

Alkuperäinen Cole Porterin säveltämä ja sanoittama ja Herbert Fieldsin ja Buddy DeSylvan kirjaan perustuva Broadway-musikaali Du Barry Was a Lady sai ensi-iltansa 46th Street Theatressa 6. joulukuuta vuonna 1939.[3] Musikaalin 408. ja viimeinen esitys oli Royale Theatressa 12. joulukuuta vuonna 1940.[3] Musikaalin pääosissa olivat Bert Lahr, Ethel Merman ja Betty Grable.[3]

Tuotantoyhtiö Metro-Goldwyn-Mayer osti musikaalin elokuvaoikeudet 80 000 dollarilla.[4] Ostaessaan musikaalin elokuvaoikeuksia MGM suunnitteli elokuvamusikaalin päätähdeksi Ann Sothernia.[4] Kun Sothern kieltäytyi elokuvamusikaalin pääroolista, MGM päätti palkata Lucille Ballin Sothernin tilalle. Broadway-musikaalin elokuvaversiosta karsittiin paljon Cole Porterin alkuperäisiä sävellyksiä, ja elokuvaversioon lisättiin henkilöhahmoja ja nimiä muutettiin, mutta juoni säilytettiin pääasiassa samana.

Minun majesteettini kuvattiin Technicolor-elokuvausmenetelmällä työnimellä Gentleman’s Choice MGM:n studioilla Kalifornian Culver Cityssä noin 1,3 miljoonan dollarin budjetilla.[1][5] Elokuvan kuvaukset kestivät elokuun lopusta marraskuun alkuun 1942.[1]

Julkaisu ja vastaanotto

Minun majesteettini sai Yhdysvaltain ensi-iltansa New Yorkissa 30. toukokuuta vuonna 1943. Maanlaajuiseen teatterilevitykseen elokuva pääsi Yhdysvalloissa 13. elokuuta 1943. Suomessa elokuvan teatteriensi-ilta oli 10. toukokuuta vuonna 1946.[6] Metro-Goldwyn-Mayer oli tuottamisen ohella myös elokuvan levittäjä.[6] Minun majesteettini tuotti maailmanlaajuisesti 3 496 000 dollaria MGM:n merkintöjen mukaan.[5] Voittoja MGM:lle kertyi 857 000 dollarin verran, mikä tekee elokuvasta taloudellisesti menestyneen.[5]

Minun majesteettini on julkaistu VHS:nä ja DVD:nä.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f DU BARRY WAS A LADY (1943) tcm.com. TCM.com. Viitattu 15.10.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b Du Barry Was a Lady (1943) allmovie.com. Allmovie.com. Viitattu 15.10.2014. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Du Barry Was a Lady ibdb.com. IBDB.com. Viitattu 15.10.2014. (englanniksi)
  4. ↑ a b ’Du Barry Was a Lady’ May Be Screened With Ann Sothern news.google.com. The Milwaukee Sentinel -sanomalehti, 11. maaliskuuta 1941. Arkistoitu 20.9.2015. Viitattu 15.10.2014. (englanniksi)
  5. ↑ a b c MGM:n merkinnät, The Eddie Mannix Ledger, Los Angeles: Margaret Herrick Library, Center for Motion Picture Study. Viitattu 15.10.2014. (englanniksi)
  6. ↑ a b Du Barry Was a Lady (1943) elonet.fi. Elonet.fi. Viitattu 15.10.2014. (suomeksi)

Aiheesta muualla