Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Monodelphis brevicaudata:n käsitettä ja sen vaikutuksia yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Kautta historian Monodelphis brevicaudata on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmisten elämässä, ja se on vaikuttanut kaikkeen kulttuurista talouteen. Kattavan analyysin avulla tutkimme, miten Monodelphis brevicaudata on kehittynyt ajan myötä ja mikä sen vaikutus on ollut eri alueilla. Lisäksi käsittelemme Monodelphis brevicaudata:n ympärillä pyöriviä kiistoja ja keskusteluja sekä mahdollisia ratkaisuja tai vaihtoehtoja, joita ehdotetaan sen vaikutusten käsittelemiseksi. Alkuperäistään nykypäivään Monodelphis brevicaudata on jättänyt lähtemättömän jäljen yhteiskuntaan, ja tässä artikkelissa tutkimme sen seurauksia ja seurauksia nykymaailmassamme.
Monodelphis brevicaudata | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Pussirotat Didelphimorphia |
Heimo: | Pussirotat Didelphidae |
Alaheimo: | Didelphinae |
Suku: | Päästäisopossumit Monodelphis |
Laji: | brevicaudata |
Kaksiosainen nimi | |
Monodelphis brevicaudata |
|
![]() Lajin levinneisyys |
|
Katso myös | |
|
Monodelphis brevicaudata on Etelä-Amerikan koillisosien metsissä elävä tasaisen ruskea opossumilaji, joka kuuluu päästäisopossumien sukuun. Se on 11–14 cm:n pituinen, hännän pituuden ollessa 4,5–6,5 cm.
Lajia tavataan Brasiliassa, Kolumbiassa, Ranskan Guayanassa, Guyanassa, Surinamessa ja Venezuelassa.[1]
Monodelphis brevicaudata on huono kiipeilijä ja elää mieluummin metsän pohjakerroksessa. Päiväksi se suojautuu lehdistä kyhättyyn pesään onttoon puunrunkoon tai koloon. Öisin se etsii ravinnokseen siemeniä, versoja ja hedelmiä, mutta myös hyönteisiä, haaskoja ja pieniä jyrsijöitä, jotka se tappaa voimakkaalla puraisulla pään taakse.
Naaras voi synnyttää mihin aikaan vuodesta tahansa, ja poikasia voi olla jopa 14. Koska pussia ei ole, poikasten on tarrattava emon nisiin ja turkkiin. Hieman vartuttuaan ne ratsastavat emon selässä.
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta suomenkielistä nimeä guayananpäästäisopossumi.[2]