Mormonin uhri

Tässä artikkelissa tutkimme Mormonin uhri:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Mormonin uhri on ollut perusteellisten tutkimusten ja analyysien kohteena sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskunnassa. Kautta historian Mormonin uhri on ollut ratkaisevassa roolissa eri aloilla kulttuurista politiikkaan, tieteeseen ja teknologiaan. Tämän artikkelin avulla yritämme valaista Mormonin uhri:tä ympäröiviä mysteereitä ja monimutkaisia ​​asioita tarjoamalla kattavan yleiskatsauksen, jonka avulla lukijamme voivat ymmärtää paremmin sen tärkeyttä ja vaikutusta nykymaailmaan.

Mormonin uhri
Mormonens Offer
Ohjaaja August Blom
Käsikirjoittaja Alfred Kjerulf
Tuottaja Ole Olsen
Kuvaaja Axel Graatkjær
Pääosat Valdemar Psilander, Henry Seemann, Clara Wieth, Carlo Wieth
Valmistustiedot
Valmistusmaa Tanska
Tuotantoyhtiö Nordisk Films Kompagni
Levittäjä Nordisk Film
Ensi-ilta 2. lokakuuta 1911 (Tanska)
23. lokakuuta 1911 (Suomi)
Kesto 1080 metriä (51 min.)
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
IMDb
AllMovie

Mormonin uhri (myös Mormoonin uhri, tansk. Mormonens Offer) on vuonna 1911 valmistunut tanskalainen mykkäelokuva. August Blomin ohjaaman melodraaman pääosaa esittää Valdemar Psilander.

Juoni

Mormonipappi Larsson suostuttelee Ninan lähtemään mukanaan Utahiin, jossa hän aikoo tehdä hänestä jalkavaimonsa. Matkalla Nina muuttaa mielensä, mutta Larsson huumaa naisen ja salakuljettaa hänet Amerikkaan. Ninan veli Olaf ja sulhanen Sven Berg jäljittävät Ninan Salt Lake Cityyn, jossa he onnistuvat vapauttamaan hänet. Larsson saa surmansa omasta luodistaan.[1][2][3]

Näyttelijät

 Valdemar Psilander … mormonipappi Andrew Larsson  
 Henry Seemann … insinööri Olaf Gram  
 Clara Wieth … Nina, Olafin sisar  
 Carlo Wieth … Sven Berg, Ninan sulhanen  
 Franz Skondrup … etsivä  
 H.C. Nielsen …   
 Emilie Sannom … Nancy, Larssonin taloudenhoitaja  
 Otto Lagoni … Larssonin mormoniystävä  
 Carl Schenstrøm … Larssonin mormoniystävä  
 Frederik Jacobsen … Ninan isä  
 Nicolai Brechling … sähköttäjä laivalla  
 Axel Boesen …   
 Carl Petersen … poliisi  
 Doris Langkilde … [4]  

Tuotanto ja vastaanotto

Nordisk Films Kompagnin tuottama Mormonin uhri kuuluu valkoista orjakauppaa käsittelevien ”eroottisten melodraamojen” sarjaan. Mormoniyhteisön herättämät epäluulot ja pelot olivat sopiva teema, jonka avulla elokuvan raflaava sisältö voitiin naamioida varoittavaksi esimerkiksi psyykeltään heikkoina pidetyille naisille. Mormonin uhri heijastaa myös yleisempää yhteiskunnan modernisaation herättämää epävarmuutta. Kokonaan Tanskassa kuvattu elokuva on yksityiskohdiltaan täysin epäuskottava, mutta tuolloin vielä tottumaton elokuvayleisö ei ilmeisesti kiinnittänyt huomiota sen puutteisiin.[1]

Kansainväliselle yleisölle suunnattu Mormonin uhri oli suuri yleisömenestys varsinkin Britanniassa ja Yhdysvalloissa[1]. Se aloitti mormonivastaisten elokuvien sarjan, jonka käyttövoimana olivat mormonien harjoittama moniavioisuus ja yhteisön historialliset konfliktit muun väestön kanssa. Yhdysvaltojen mormoniyhteisö yritti turhaan saada Mormonin uhrin kielletyksi, mikä lisäsi ennestään yleisön kiinnostusta sitä kohtaan. Mormonivastaisten elokuvien sarja sai yhteisön kiinnostumaan kuvastaan valkokankaalla ja käyttämään elokuvaa myös oman propagandansa välineenä.[5]

Mormonin uhria esitettiin Suomessa kolme viikkoa Tanskan-ensi-illan jälkeen. Elokuvaan liitettyä tendenssiä kuvastaa Helsingin Sanomissa julkaistu Lyyra Teatterin mainos:

»Kuten tiedetään on Mormoonin uskonto erittäin ahdasmielinen, joka juuri tämän vaippansa alle kätkee paljon kaikellaista saastaa, joka ei kärsi päivänvaloa, sillä tähän uskontoon kuuluu paljon kaikenlaatuista väkeä, enimmäkseen rappiolle joutuneita neroja ja seikkailjoita – joilla on rikollinen mieli, mutta aina luja, rautainen toiminnan kyky. Yllämainittu elokuva esittää erään mormoonin rikosta.»[6]

Suomessa mormonismi ei liene ollut kovin ajankohtainen aihe, mutta Mormonin uhri aiheutti toisenlaisen, elokuvien maahantuontiin liittyneen skandaalin. Frans Engström väitti hankkineensa elokuvaan yksinoikeuden Olympia Teatteria varten suoraan Nordisk Filmsiltä, kun taas Lyyran omistanut Hjalmar V. Pohjanheimo oli vuokrannut sen Pietarista[7]. Pohjanheimon nostamassa kunnianloukkausjutussa Engström tuomittiin lopulta sakkoihin[8][9].

Lähteet

  1. ↑ a b c Allen, Julie K.: The White Slave Trade Gets Religion in ”A Victim of the Mormons” Kosmorama. Viitattu 24.9.2017.
  2. ↑ Elokuvateatterin Opiksi ja Huviksi ohjelmalehtinen digi.narc.fi. Viitattu 24.9.2017.
  3. ↑ Elokuvan tanskalainen ohjelmalehtinen dfi.dk. Arkistoitu 25.9.2017. Viitattu 24.9.2017.
  4. ↑ Det Danske Filminstitut: Filmdatabasen dfi.dk. Viitattu 24.9.2017.
  5. ↑ Olmstead, Jacob W.: A Victim of the Mormons and The Danites: Images and Relics from Early Twentieth-Century Anti-Mormon Silent Films. Mormon Historical Studies, 1/2004, s. 203–221. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ Teatteri Lyyran mainos. Helsingin Sanomat, 22.10.1911, s. 4. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Kunnianloukkausjuttu. Helsingin Sanomat, 29.11.1911, s. 9. Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ Kunnianloukkausjuttu. Uusi Suometar, 18.1.1912, s. 8. Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ Vahvistettu tuomio. Uusi Suometar, 24.4.1914, s. 7. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla