Muhammad ibn Abd al-Wahhab

Nykymaailmassa Muhammad ibn Abd al-Wahhab on aihe, josta on tullut erittäin ajankohtainen nyky-yhteiskunnassa. Tekniikan kehittymisen ja jatkuvan kommunikointitavan muuttumisen myötä Muhammad ibn Abd al-Wahhab:stä on tullut monien kiinnostava kohde. Olipa kyse sosiaalisten verkostojen, television tai muiden viestintävälineiden kautta, Muhammad ibn Abd al-Wahhab on onnistunut kiinnittämään laajan väestön huomion. Tässä artikkelissa tutkimme Muhammad ibn Abd al-Wahhab:n eri puolia ja sen vaikutuksia elämäämme sekä sen vaikutuksia tulevaisuuteen. Muhammad ibn Abd al-Wahhab on ilmiö, jota emme voi sivuuttaa sen vaikutuksesta politiikkaan ja talouteen, rooliinsa populaarikulttuurissa.

Muhammad ibn Abd al-Wahhab (1703–1792) oli islamilainen uskonoppinut, jonka opetusten pohjalta kehittyi wahhabilainen suuntaus. Wahhabi kuului sunnalaisen islamin hanbali-koulukuntaan. [1] Hän nojautui hanbali-koulukuntaan lukeutuneen keskiajalla Damaskoksessa vaikuttaneen uudistajan Ibn Taymiyyahin (k. 1328) oppeihin.[2]

Elämä ja teokset

Abd al-Wahhab oli kotoisin Najdista nykyisen Saudi-Arabian alueelta. Hän kävi koulunsa Medinassa ja asui sen jälkeen vuosia ulkomailla, opetti Basrassa ja Bagdadissa. Asuessaan Iranissa vuonna 1736 hän alkoi opettaa suufilaisuuden doktriineja vastaan. Palattuaan kotikaupunkiinsa hän kirjoitti teoksen Kitāb al-tawḥīd (“Kirja Jumalan ykseydestä”), joka on wahhabilaisen liikkeen perusteksti. Hän pyrki palauttamaan islamin alkujuurilleen, "puhtaaseen" muotoonsa. Hän kielsi pyhimykset ettei näistä tulisi epäjumalia ainoan jumalan rinnalle. Hän tuomitsi myös moskeijoiden koristelemisen ja jopa tupakanpolton.[1]

Jälkimaine

Wahhabilaisuudesta muodostui islamin puritaaninen suuntaus, joka sai hanbali-lakikoulukunnan uudelleen kukoistamaan ja pelasti sen sammumasta. Wahhabilaisuuden tärkein vaikutusalue on nykyisin Saudi-Arabia.[3] Myös terroristiliike Isis perustaa oppinsa wahhabilaisuuteen.

Lähteet

  1. ↑ a b Muḥammad ibn ʿAbd al-Wahhāb Encyclopaedia Britannica. Viitattu 18.11.2018.
  2. ↑ Schacht 1982, s. 66
  3. ↑ Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law, s. 66. Clarendon Press, 1982.