Tällä hetkellä Mykolajiv on aihe, joka on saavuttanut suurta merkitystä yhteiskunnan eri alueilla. Politiikasta populaarikulttuuriin Mykolajiv on noussut jatkuvan kiinnostuksen ja keskustelun kohteeksi. Ajan myötä kiinnostus Mykolajiv:tä kohtaan on lisääntynyt, mikä on johtanut syvempään tutkimukseen ja keskustelun syntymiseen sen tärkeydestä ja vaikutuksista. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Mykolajiv:een, tarjotaksemme laajemman ja yksityiskohtaisemman näkemyksen tästä nykyään niin tärkeästä aiheesta.
Mykolajiv Миколаїв |
|
---|---|
![]() Mykolajevin kaupungintalo kesäkuussa 2017 |
|
![]() lippu |
![]() vaakuna |
![]() ![]() Mykolajiv |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Ukraina |
Alue | Mykolajivin alue |
Piiri | Mykolajivin piiri |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 260 km² |
Väkiluku (2013) | 496 188 |
Aikavyöhyke | UTC+2 |
– Kesäaika | UTC+3 |
Rekisterikilpi | BE |
Mykolajiv eli Nikolajev (ukr. Микола́їв, ven. Никола́ев, Nikolajev) on satamakaupunki Etelä-Ukrainassa ja Mykolajivin alueen hallinnollinen pääkaupunki.[1] Kaupungissa on vuoden 2013 arvion mukaan 496 000 asukasta.[2] Kaupunki sijaitsee Etelä-Bugjoen estuaarin rannalla paikassa, jossa sivujoki Inhul yhtyy siihen. Mykolajivista on linnuntietä 55 kilometriä Mustallemerelle ja 400 kilometriä Kiovaan.[3]
Mykolajivin alueella on ollut asutusta jo kivi- ja pronssikausilla. Paikka oli kuitenkin pitkään asumaton, kunnes alueelle rakennettiin Venäjän–Turkin sodan (1787–1792) aikana ensin linnoitus ja sitten telakka. Telakan oli tarkoitus palvella Venäjän laivaston korjaustelakkana.[4]
Linnoituksen ja telakan ympärille kohosi asutusta, joka nimettiin Mykolajivin kaupungiksi. Kaupunki oli vuoteen 1862 ainoastaan sotilassatama ja -telakka ja Krimin sodan ja 1800-luvun viimeisten vuosikymmenien aikana Venäjän keisarikunnan Mustanmeren laivaston kotisatama. 1800-luvun lopussa kaupungista tuli keisarikunnan kolmanneksi tärkein telakkakaupunki ja tärkeä teollisuuden ja raideliikenteen keskus.[4]
Ukrainan itsenäisyyssodan (1917–1921) aikana kaupunkia hallitsivat vuoroin toisiaan vastaavan taistelevat joukot ja merkittävä osa sen infrastruktuurista ja teollisuudesta tuhoutui. Monien muiden ukrainalaisten kaupunkien tavoin Mykolajiv kärsi merkittäviä vahinkoja toisen maailmansodan aikana. Kaupunki ja teollisuusalueet rakennettiin kuitenkin uudestaan, ja kaupungin väestö kasvoi nopeasti. Ukrainan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1991 Mykolajiv on kuulunut Ukrainaan.[4]
Neuvostoliiton aikana Mykolajivissa sijaitsivat maan tärkeimmät sotilastelakat. Kaupungissa on rakennettu esimerkiksi elokuvan Panssarilaiva Potemkin tunnetuksi tekemä taistelulaiva Knjaz Potjomkin-Tavritšeski, sekä lentotukialukset Kiova ja Admiral Kuznetsov. Salaisten laivanrakennusprojektien vuoksi Mykolajiv oli suljettu kaupunki ja avattiin ulkomaalaisille vasta vuonna 1991.[5]
Mykolajiv on edelleen tärkeä laivanrakennusteollisuuden keskittymä. Kaupungissa on kolme merkittävää telakkaa: Mustanmeren telakka eli Mykolajivin eteläinen, Okean ja Kommunardien mukaan nimetty telakka 61. Muita merkittäviä teollisuudenaloja kaupungissa ovat koneenrakennus-, voimalaitos-, metalli- ja kosmetiikkateollisuus.[4] Mykolajivin telakoilla rakennetaan noin puolet Ukrainassa rakennetuista laivoista ja kaupungin tuotantolaitoksissa 90 prosenttia Ukrainassa valmistetuista kaasuturbiineista.[5]
Vuosi | 1811[6] | 1840[7] | 1863[6] | 1897[8] | 1914[6] | 1931[9] | 1959[10] | 1970[11] | 1979[12] | 1989[13] | 2001[14] (pyöristetty) |
2013[2] (arvio) |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Väkiluku | 4 200 | 29 564 | 64 600 | 92 012 | 103 500 | 115 996 | 226 207 | 331 037 | 439 915 | 502 776 | 514 100 | 496 188 |