NHL-kausi 1968–1969

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa NHL-kausi 1968–1969:n jännittävään maailmaan. Tutkimme tämän aiheen/aiheen/henkilön kaikkia puolia sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Selvitämme sen tärkeimmät näkökohdat, sen vaikutuksen yhteiskuntaan ja mahdolliset tulevaisuuden vaikutukset. Yksityiskohtaisen ja tarkan analyysin avulla syvennymme sen moniin ulottuvuuksiin ja tarkastelemme sekä sen myönteisiä puolia että sen tuomia haasteita. NHL-kausi 1968–1969 on erittäin tärkeä aihe nykyään, ja tämän artikkelin avulla yritämme tarjota maailmanlaajuisen ja täydellisen näkemyksen, jonka avulla lukija ymmärtää sen tärkeyden ja kehityksen ajan myötä. Älä missaa tätä jännittävää matkaa NHL-kausi 1968–1969:n kiehtovaan maailmaan!

NHL-kausi 1968–1969 oli National Hockey Leaguen historian 52. kausi. Sen aikana 12 NHL-joukkuetta pelasi kukin 76 runkosarjaottelua.[1] Stanley Cupin voitti Montreal Canadiens, joka kukisti finaalisarjassa St. Louis Bluesin otteluvoitoin 4–0.[2] Canadiens vei Stanley Cupin myös edellisenä keväänä ja voitti kaikkiaan neljä mestaruutta viiden vuoden sisällä.[3] Näitä Stanley Cup -mestareita alettiin myöhemmin nimittää ”unohtuneeksi dynastiaksi”.[4] Canadiensia edustanut ja 10 pistettä 14 pudotuspeliottelussa tehnyt Serge Savard palkittiin Conn Smythe Trophylla, ja hänestä tuli näin ensimmäinen Conn Smythe -palkinnon saanut puolustaja NHL:n historiassa.[4][5]

Kaudella 1968–1969 Boston Bruinsin Phil Espositosta tuli ensimmäinen 100 tehopisteen rajan yhden NHL-kauden aikana saavuttanut pelaaja.[6] Esposito voitti lopulta runkosarjan pistepörssin ja sai Art Ross Trophyn ohella Hart Memorial Trophyn.[7] Hän keräsi 74 ottelussa 126 tehopistettä, joista 49 oli maaleja ja 77 syöttöpisteitä.[8] Esposito voitti myös pudotuspelien pistepörssin. Pudotuspeleissä hän teki 10 ottelussa yhteensä 18 tehopistettä, joista 8 oli maaleja ja 10 syöttöjä.[9] Parhaan tulokkaan palkinnon vei Minnesota North Starsissa pelannut Danny Grant, joka sijoittui 75 runkosarjaottelussa tekemillään 34 maalilla ja 31 syötöllä pistepörssin 20. sijalle.[8][10]

Runkosarja

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.

Itäinen divisioona O V H T Pist. + −
Montreal Canadiens  76 46 19 11 103 271 202
Boston Bruins 76 42 18 16 100 303 221
New York Rangers 76 41 26 9 91 231 196
Toronto Maple Leafs 76 35 26 15 85 234 217
Detroit Red Wings 76 33 31 12 78 239 221
Chicago Black Hawks 76 34 33 9 77 280 246
Läntinen divisioona O V H T Pist. + −
St. Louis Blues 76 37 25 14 88 204 157
Oakland Seals 76 29 36 11 69 219 251
Philadelphia Flyers 76 20 35 21 61 174 225
Los Angeles Kings 76 24 42 10 58 185 260
Pittsburgh Penguins 76 20 45 11 51 189 252
Minnesota North Stars 76 18 43 15 51 189 270

[1][7]

Runkosarjan pistepörssi

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Phil Esposito Boston Bruins 74 49 77 126 79
Bobby Hull Chicago Black Hawks 74 58 49 107 48
Gordie Howe Detroit Red Wings 76 44 59 103 58
Stan Mikita Chicago Black Hawks 74 30 67 97 52
Ken Hodge Boston Bruins 75 45 45 90 75
Yvan Cournoyer Montreal Canadiens 76 43 44 87 31
Alex Delvecchio Detroit Red Wings 72 25 58 83 8
Red Berenson St. Louis Blues 76 35 47 82 43
Jean Béliveau Montreal Canadiens 69 33 49 82 55
Frank Mahovlich Detroit Red Wings 76 49 29 78 38

[8]

Pudotuspelit

Puolivälierät Välierät Stanley Cup -finaali
         
1 Montreal Canadiens 4
3 New York Rangers 0
1 Montreal Canadiens 4
Itäinen divisioona
2 Boston Bruins 2
2 Boston Bruins 4
4 Toronto Maple Leafs 0
I1 Montreal Canadiens 4
L1 St. Louis Blues 0
1 St. Louis Blues 4
3 Philadelphia Flyers 0
1 St. Louis Blues 4
Läntinen divisioona
4 Los Angeles Kings 0
2 Oakland Seals 3
4 Los Angeles Kings 4

[2]

Pudotuspelien pistepörssi

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Phil Esposito Boston Bruins 10 8 10 18 8
Jean Béliveau Montreal Canadiens 14 5 10 15 8
Dick Duff Montreal Canadiens 14 6 8 14 11
Ken Hodge Boston Bruins 10 5 7 12 4
Gary Sabourin St. Louis Blues 12 6 5 11 12
John Bucyk Boston Bruins 10 5 6 11 0
Yvan Cournoyer Montreal Canadiens 14 4 7 11 5
Derek Sanderson Boston Bruins 9 8 2 10 36
Red Berenson St. Louis Blues 12 7 3 10 20
Serge Savard Montreal Canadiens 14 4 6 10 24

[9]

NHL-palkinnot

Prince of Wales Trophy: Montreal Canadiens [11]
Clarence S. Campbell Bowl: St. Louis Blues [12]
Art Ross Trophy: Phil Esposito, Boston Bruins [13]
Bill Masterton Memorial Trophy: Ted Hampson, Oakland Seals [14]
Calder Memorial Trophy: Danny Grant, Minnesota North Stars [10]
Conn Smythe Trophy: Serge Savard, Montreal Canadiens [5]
Hart Memorial Trophy: Phil Esposito, Boston Bruins [15][16]
James Norris Memorial Trophy: Bobby Orr, Boston Bruins [17]
Lady Byng Memorial Trophy: Alex Delvecchio, Detroit Red Wings [18]
Vezina Trophy: Glenn Hall ja Jacques Plante, St. Louis Blues [19]
Lester Patrick Trophy: Robert M. Hull, Edward J. Jeremiah [20]

Tähdistökentälliset

Ykköstähtikenttä   Pelipaikka   Kakkostähtikenttä
Glenn Hall, St. Louis Blues maalivahti Ed Giacomin, New York Rangers
Tim Horton, Toronto Maple Leafs puolustaja Ted Green, Boston Bruins
Bobby Orr, Boston Bruins puolustaja Ted Harris, Montreal Canadiens
Phil Esposito, Boston Bruins keskushyökkääjä Jean Béliveau, Montreal Canadiens
Bobby Hull, Chicago Black Hawks vasen laitahyökkääjä Frank Mahovlich, Detroit Red Wings
Gordie Howe, Detroit Red Wings oikea laitahyökkääjä Yvan Cournoyer, Montreal Canadiens

[7]

Lähteet

  1. ↑ a b 1968–1969 Standings NHL.com. NHL. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  2. ↑ a b 1968–69 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  3. ↑ Fitzpatrick, Jamie: Most Stanley Cup Wins by Team About.com. 13.6.2012. IAC/InterActiveCorp. Arkistoitu 24.4.2013. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  4. ↑ a b Stanley Cup No. 16 Canadiens.com. Club de hockey Canadien, Inc. Arkistoitu 16.1.2013. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  5. ↑ a b Conn Smythe Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  6. ↑ 1968–69 Art Ross Trophy Winner -- Esposito, Phil Legends of Hockey. 2012. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  7. ↑ a b c 1968–69 NHL Season Summary Hockey-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  8. ↑ a b c 1968–1969 – Regular Season – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  9. ↑ a b 1968–1969 – Playoffs – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  10. ↑ a b Calder Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  11. ↑ Prince of Wales Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Clarence S. Campbell Bowl NHL.com. NHL. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  13. ↑ Art Ross Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  14. ↑ Bill Masterton Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  15. ↑ Fitzpatrick, Jamie: NHL Most Valuable Player: List of Hart Trophy Winners About.com. 2013. IAC/InterActiveCorp. Arkistoitu 11.5.2013. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  16. ↑ Hart Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  17. ↑ James Norris Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  18. ↑ Lady Byng Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  19. ↑ Vezina Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)
  20. ↑ Lester Patrick Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 9.2.2013. (englanniksi)