Nelisarviantilooppi

Tässä artikkelissa tutkimme Nelisarviantilooppi:n kiehtovaa maailmaa. Alkuperäistään sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan Nelisarviantilooppi on ollut ratkaisevassa asemassa ihmisten elämässä. Kautta historian Nelisarviantilooppi on ollut keskustelun, tutkimuksen ja ihailun aiheena, ja siitä on tullut kiinnostava aihe niin tutkijoille, harrastajille kuin uteliaillekin. Opimme eri näkökohdista, jotka tekevät Nelisarviantilooppi:stä niin merkityksellisen ja jännittävän aiheen, analysoimalla sen vaikutuksia eri alueilla ja sen kehitystä ajan myötä. Valmistaudu uppoutumaan Nelisarviantilooppi:n maailmaan ja tutustumaan kaikkeen, mitä tällä jännittävällä teemalla on tarjota.

Nelisarviantilooppi
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Nautaeläimet Bovidae
Alaheimo: Naudat Bovinae
Suku: Nelisarviantiloopit[2]
Tetracerus
Leach, 1825
Laji: quadricornis
Kaksiosainen nimi

Tetracerus quadricornis
(de Blainville, 1816)

Nelisarviantiloopin levinneisyys
Nelisarviantiloopin levinneisyys
Alalajit [3]
  • T. q. quadricornis
  • T. q. iodes
  • T. q. subquadricornutus
Katso myös

  Nelisarviantilooppi Wikispeciesissä
  Nelisarviantilooppi Commonsissa

Nelisarviantilooppi (Tetracerus quadricornis)[2] on aasialainen sorkkaeläinlaji. Se on saanut nimensä kahdesta sarviparistaan. Laji kuuluu nautojen alaheimoon, jossa se muodostaa oman sukunsa. Nelisarviantilooppi on nykyisin uhanalainen.

Koko ja ulkonäkö

Nelisarviantiloopin ruumiinpituus on 90–110 senttimetriä ja korkeus 55–65 senttiä. Hännän pituus on 10–15 senttiä ja painoa eläimellä on 15–25 kiloa. Laji on kooltaan suunnilleen metsäkauriin kokoinen. Pää on solakka. Turkki on punaruskea, lyhyt ja harva. Vatsapuoli on vaalea, ja valkoista on myös jaloissa. Kuono on muuta päätä tummempi. Jalat ovat hoikat. Sarvet ovat sileät ja suippeneva, ja ne kasvavat vain uroksille[4]. Sarvet ovat sikäli omalaatuiset, että niitä on neljä. Taaksepäin kaartuvien pääsarvien lisäksi edessä on yleensä vielä toinen, hyvin lähekkäin oleva pari, joka saattaa toisinaan lähteä irti jo varhaisessa vaiheessa. Toinen sarvipari vastaa muiden onttosarvisten sarvenmuodostumia. Takasarvet ovat noin 10-senttiset, etummaiset ovat noin kolmen sentin pituiset[5].

1890-luvulta peräisin oleva piirros nelisarviantiloopeista.

Levinneisyys ja elinympäristö

Nelisarviantilooppia tavataan luonnonvaraisena vain Intian niemimaalla Intiassa ja Nepalissa. Laji elää etupäässä metsäisillä alueilla, mutta sitä tavataan myös muunlaisissa ympäristöissä, kuten kukkula-alueilla ja pitkää heinää kasvavilla alueilla[6]. Laji suosii harvakasvuisia alueita, joissa on kuitenkin helppoa paeta näkyvistä vaaran uhatessa. Nelisarviantilooppi elää myös pensasmailla. Se viihtyy runsaan vedentarpeensa takia veden läheisyydessä[5].

Elintavat

Nelisarviantilooppi ei ole kovin seurallinen laji ja elää harvoin yli kahden yksilön ryhminä[6]. Ne elävät yleensä yksinään tai pareittain, joskus pieninä ryhminä. Eläimet ovat hyvin arkoja ja varovaisia. Vähäisenkin vaaran uhatessa nelisarviantiloopit pujahtavat tiheikköjen suojiin tai pakenevat lyhyin, nykivin ponkaisuin aukeiden poikki[5]. Niiden vihollisia ovat esimerkiksi leopardi, tiikeri ja muut kissapedot, vuorisusi ja susi. Laji on hyvin paikkauskollinen ja voi pysytellä samalla alueella koko elämänsä. Niiden reviirikäyttäytymistä ei kuitenkaan tunneta kunnolla. Arkuudestaan huolimatta nelisarviantilooppi voi kesyyntyä vankeudessa, jos se on poikasesta saakka tottunut ihmisten läsnäoloon. Kaikki yksilöt eivät kuitenkaan kesyynny. Sekä vankeudessa että luonnossa nelisarviantilooppi voi elää kymmenen vuotta. Ravinnokseen nelisarviantilooppi käyttää ensisijaisesti lehtiä, heinää, versoja ja hedelmiä[6]. Se juo ainakin kerran päivässä[5].

Lisääntyminen

Nelisarviantilooppien kiima on heinä-syyskuussa monsuunisateiden aikaan. Urokset suhtautuvat toisiinsa siihen aikaan vuodesta varsin aggressiivisesti. Muu osa nelisarviantilooppien kiima-ajasta on huonosti tunnettua. Naaras kantaa 7,5–8 kuukautta ja poikaset syntyvät maalis-toukokuussa. Poikasia syntyy tavallisesti yksi tai kaksi, joskus kolmekin. Poikanen painaa syntyessään noin kilon. Sukukypsäksi nelisarviantilooppinaaraat tulevat noin vuoden ikäisenä[6][5].

Uhat ja suojelu

Nelisarviantilooppi on nykyään vaarantunut laji ja eläinten lukumääräksi arvioidaan alle 10 000 yksilöä. Lajin harvinaistumisen tärkein syy on sopivien elinalueiden, kuten metsien, häviäminen. Elinalueiden pirstoutumisen takia jäljellä olevat populaatiot ovat jääneet eristyksiin toisistaan. Eniten eläimiä on Intiassa, jossa niitä elää muutamilla suojelualueilla, joista erityisesti Girin kansallispuisto Gujaratissa on tärkeä.[1] Laji voidaan sekoittaa joskus sikahirveen, mutta lajien tunnistaminen ei ole erityisen vaikeaa. Nepalissa elävät nelisarviantiloopit kuuluvat CITES-sopimuksen liitteeseen III[6].

Lähteet

  1. ↑ a b Mallon, D.P.: Tetracerus quadricornis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.7.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b Nelisarviantilooppi – Tetracerus quadricornis laji.fi Suomen Lajitietokeskus
  3. ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Tetracerus quadricornis Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 30.4.2012. (englanniksi)
  4. ↑ Brent Huffman: Four-horned antelope - Ultimate Ungulate Fact Sheet 23.5.2005. An Ultimate Ungulate. Viitattu 10.2.2008. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim): ”Sorkkaeläimet”, Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät, s. 357. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3
  6. ↑ a b c d e Brooks Lundeen: ADW Tetracerus quadricornis Information 2003. University of Michigan. Viitattu 10.2.2008. (englanniksi)