Tässä artikkelissa tutkimme Neljännen asteen seksiseikkailut:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Neljännen asteen seksiseikkailut on ollut perusteellisten tutkimusten ja analyysien kohteena sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskunnassa. Kautta historian Neljännen asteen seksiseikkailut on ollut ratkaisevassa roolissa eri aloilla kulttuurista politiikkaan, tieteeseen ja teknologiaan. Tämän artikkelin avulla yritämme valaista Neljännen asteen seksiseikkailut:tä ympäröiviä mysteereitä ja monimutkaisia asioita tarjoamalla kattavan yleiskatsauksen, jonka avulla lukijamme voivat ymmärtää paremmin sen tärkeyttä ja vaikutusta nykymaailmaan.
Neljännen asteen seksiseikkailut | |
---|---|
Earth Girls Are Easy | |
![]() |
|
Ohjaaja | Julien Temple |
Käsikirjoittaja |
Julie Brown Charlie Coffey Terrence E. McNally |
Tuottaja |
Tony Garnett Duncan Henderson Terrence E. McNally |
Säveltäjä | Nile Rodgers |
Kuvaaja | Oliver Stapleton |
Leikkaaja | Richard Halsey |
Lavastaja | Nancy Haigh |
Pääosat |
Geena Davis Jeff Goldblum Jim Carrey Damon Wayans Julie Brown |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö |
De Laurentiis Entertainment Group Vestron Pictures |
Levittäjä |
Vestron Pictures Netflix Fandango at Home |
Ensi-ilta |
TIFF 8. syyskuuta 1988![]() ![]() |
Kesto | 100 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 10 000 000 dollaria (arvio) |
Tuotto | 3 916 303 dollaria |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Neljännen asteen seksiseikkailut (engl. Earth Girls Are Easy) on vuonna 1988 ensi-iltansa saanut musikaalinen komediaelokuva, jonka on ohjannut musiikkivideoista aiemmin tunnettu Julien Temple.[1] Elokuvan pääosia esittävät Geena Davis, Jeff Goldblum, Jim Carrey, Damon Wayans, Julie Brown, Michael McKean, Charles Rocket, Larry Linville, Rick Overton ja Angelyne.
Elokuvan juoni perustuu lauluun ”Earth Girls Are Easy” Julie Brownin vuonna 1984 julkaisemalta minialbumista Goddess in Progress.
Elokuvasta tehtiin näytelmäversio vuonna 2001.
Video-opas vuodelta 1994 antoi elokuvalle kaksi tähteä viidestä ja kuvasi sitä ”kokonaistunnelmaltaan sekavaksi räiskinnäksi”.[1]