Seuraavassa artikkelissa tutkimme Neverwhere – maanalainen Lontoo:n jännittävää aihetta, joka on kiinnittänyt niin tutkijoiden, ammattilaisten kuin harrastajienkin huomion. Syntymisestään lähtien Neverwhere – maanalainen Lontoo on ollut ratkaisevassa roolissa yhteiskunnan eri osa-alueilla, aina sen vaikutuksesta talouteen populaarikulttuuriin. Koko artikkelin aikana tarkastelemme lähemmin Neverwhere – maanalainen Lontoo:n eri puolia sen alkuperästä sen kehitykseen ajan myötä. Lisäksi analysoimme Neverwhere – maanalainen Lontoo:n roolia nykymaailmassa ja sen merkitystä tulevaisuuden kannalta. Valmistaudu sukeltamaan Neverwhere – maanalainen Lontoo:n kiehtovaan maailmaan ja löydä kaikki, mitä tällä teemalla on tarjota!
Neverwhere – maanalainen Lontoo | |
---|---|
Neverwhere | |
![]() |
|
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | Neil Gaiman |
Kieli | englanti |
Genre | fantasia |
Julkaistu | 1996 |
Suomennos | |
Suomentaja | Mika Kivimäki |
Kansitaiteilija | Jukka Murtosaari |
Kustantaja | Otava |
Julkaistu | 1998 |
Ulkoasu | sidottu |
Sivumäärä | 315 |
ISBN | 951-1-14857-5 |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Neverwhere – maanalainen Lontoo (engl. Neverwhere) on Neil Gaimanin vuonna 1996 julkaistu fantasiaromaani. Se on julkaistu suomeksi vuonna 1998 Mika Kivimäen kääntämänä.
Neverwhere perustuu Gaimanin käsikirjoittamaan samannimiseen televisiosarjaan. Kuvausten aikana hän muokkasi käsikirjoituksesta romaanin, joka julkaistiin samana vuonna televisiosarjan kanssa. Tarina kertoo Lontoon kaupungin alapuolella levittäytyvästä kuvitteellisesta maailmasta, jossa asuu monenlaisia kummajaisia.
Teos sai Ranskassa Julia Verlanger -palkinnon, se palkittiin parhaana fantasia- tai tieteiskirjana vuonna 1999, ja se oli Mythopoeic-palkintoehdokas vuonna 1998[1].
Richard Mayhew on menestyvä nuori mies, joka joutuu maanalaiseen Lontooseen pelastettuaan nuoren tytön, Doorin. Door on Alapuolisesta Lontoosta. Doorin vanhemmat ja sisarukset murhattiin, sillä Doorin isä yritti avata oven Ylä- ja Alapuolisen Lontoon välille, eivätkä tätä kaikki suinkaan hyväksyneet. Richard yrittää ensin auttaa Dooria, mutta murhaajia pakenevan tytön pelastaminen koituu hänelle kohtalokkaaksi.
Helsingin Sanomien Jussi Ahlrothin mukaan teos on esimerkki siitä, kuinka sarjakuvien ja novellien taitaja epäonnistuu romaanien kirjoittajana.[2] Portti-lehden arvostelussa Erkka Leppänen toteaa, ettei romaani kuulu Gaimanin tuotannon parhaimmistoon. Teos on liiankin rönsyilevä, ja televisiosarjan pohjalta tehty tarina kaipaa kuvia tuekseen.[3] Toni Jerrman kirjoittaa kirjassa Ulkomaisia fantasiakirjailijoita, että teoksen rikkaat kulissit kätkevät sisäänsä hieman onton tarinan. Rakenteessa ”noudatetaan perusfantasian kliseisintä kaavaa, jossa esineitä keräilemällä ja koettelemuksia voittamalla edetään tehtävän tasolta toiselle”.[4]