Tässä artikkelissa haluamme käsitellä Norovirukset-aihetta, joka on ollut lukuisten tutkimusten, keskustelujen ja kiistelyjen aiheena kautta historian. Norovirukset:llä on ollut merkittävä vaikutus eri aloilla politiikasta talouteen ja yhteiskuntaan yleensä. Norovirukset:n merkitys on ollut sellainen, että se on herättänyt kiinnostuksen tutkijoissa, asiantuntijoissa ja tutkijoissa, jotka ovat tehneet lukuisia ponnisteluja yrittääkseen ymmärtää sen vaikutusta ja laajuutta. Näillä sivuilla tutkimme Norovirukset:n eri puolia analysoimalla sen alkuperää, sen kehitystä ajan mittaan ja sen vaikutusta nykyään. Toivomme, että tämä artikkeli voi auttaa valaisemaan niinkin monimutkaista ja merkittävää aihetta kuin Norovirukset.
Norovirukset | |
---|---|
![]() Noroviruksia. Valkoisen palkin pituus kuvassa on 50 nanometriä. |
|
Virusten luokittelu | |
Kunta: | Virukset |
Heimo: | Kalikivirukset Caliciviridae |
Suku: | Norovirukset Norovirus |
Genoryhmät | |
GI, GII, GIII, GIV, GV, GVI, GVII, GVIII, GIX, GX |
|
Katso myös | |
Norovirukset (Norovirus) ovat viruksia, jotka aiheuttavat ripuli- ja oksennustauteja.[1] Ne tarttuvat yleensä kosketus- tai pisaratartuntana ihmisestä toiseen, mutta voivat levitä myös saastuneen veden ja ruoan välityksellä.[2] Norovirus on yleisin taudinaiheuttaja veden välittämissä epidemioissa.
Lääketiede on tuntenut norovirukset ainakin vuodesta 1929, jolloin ensimmäistä kertaa kuvattiin "talvikauden oksennustauti". Vuonna 1968 epidemia peruskoulussa Norwalkissa Ohiossa yhdistettiin virukseen, joka sai nimen "Norwalk virus". Viruksen geenit ja proteiinit kartoitettiin 1990-luvulta lähtien jolloin tunnistettiin Norwalkin olevan noin 150 viruksen ryhmä, jolle annettiin nimi norovirukset.[3]
Noroviruksen itämisaika on 12–48 tuntia, ja oireet alkavat äkillisesti. Tyypillisiä oireita ovat kouristavat vatsakivut, pahoinvointi, oksentelu ja ripuloiminen. Myös lievää lämmönnousua voi esiintyä. Voimakkaat oireet on yleensä lyhytkestoista ja katoavat yhtä äkillisesti, kuin ovat alkaneetkin[4]. Useimmiten norovirustaudin saa tartuntana sitä sairastavalta tai hiljattain sairastaneelta. Tärkeimmät tartuntareitit ovat kosketustartunta ulosteesta käteen ja suuhun sekä aerosolitartunta oksennuksesta hengitysteihin tai limakalvoille Hyvä käsihygienia hidastaa taudin leviämistä. Norovirusta erittyy ulosteeseen vielä 1–2 viikkoa ripulin loppumisen jälkeen[5]. Tartunnan saanut voi olla myös oireeton ja tietämättään levittää infektiota eteenpäin.
Norovirus on erittäin herkkä tarttumaan ihmisestä toiseen ja jopa 20-100 virusta riittää aiheuttamaan taudin[5]. Toisaalta norovirus erittyy erittäin voimakkaasti sairastuneesta ihmisestä, sillä yhdessä grammassa ripuliulostetta on miljoonia viruksia. Koska virusta erittyy runsaasti, voi tartunnan saada myös esineistä, joita tautia sairastava on koskettanut. Tällaisia ovat esimerkiksi valokatkaisijat ja ovenkahvat.[6]
Herkästi tarttuva norovirus aiheuttaa epidemioita. Epidemiat liittyvät yleensä paikkoihin, joissa ihmiset ovat tiiviissä kontaktissa toistensa kanssa, esimerkiksi päiväkodeissa, kouluissa, hoitokodeissa, kylpylöissä ja risteilyillä [5]. Viruksen leviämistä edistää myös sen tartuntakyvyn säilyminen erilaisissa olosuhteissa. Norovirus on poikkeuksellisen lämmönkestävä. Lisäksi se sietää pakastamista ja alhaista pH:ta.
Norovirus voi levitä myös saastuneiden elintarvikkeiden tai veden välityksellä. Jos marjoja, hedelmiä tai kasviksia kastellaan ihmisen ulosteella saastuneella vedellä, voi virus levitä näihin elintarvikkeisiin. Norovirus voi siirtyä elintarvikkeisiin myös käsien välityksellä.[7] Kypsentämättömänä syötävät kasvikset ja ulkomailta tulleet pakastemarjat ovat myös aiheuttaneet epidemioita.
Ripulointivaiheessa kannattaa juoda runsaasti nesteitä, joissa on suoloja ja sokeria sopivassa suhteessa. Ripulijuomia saa apteekeista. Maitotuotteita kannattaa välttää, koska ne aiheuttavat helposti vatsavaivoja. Maitohappobakteerivalmisteet voivat rauhoittaa oireita. Lepo on tärkeää. Aterioiden tulisi olla pieniä ja helposti sulavia ja esimerkiksi marjakeitot sopivat ripulipotilaalle hyvin. Sairastelu kestää noin 1–3 vuorokautta. Lääkehoitoa ei ole, mutta nestehoito saattaa joissain tapauksissa olla tarpeen. Vanhuksilla ja lapsilla elimistön kuivumistila saattaa vaatia sairaalahoitoa. Jos kunto ei parane muutamassa päivässä tai kuumeilu jatkuu korkeana, on aihetta mennä lääkäriin. Lääkärin tutkimus on myös tarpeen, jos lapsi tai vanhus muuttuu väsyneeksi, apaattiseksi tai ärtyisäksi. Pitkittyneen ripulin syy on aina selvitettävä.[4]
Norovirukset ovat yksijuosteisia RNA-viruksia, jotka kuuluvat Caliciviridae-perheeseen. Norovirukset voidaan jakaa geneettisten ominaisuuksiensa perusteella kymmeneen genoryhmään (GI-GX). Tämän lisäksi genoryhmät voidaan vielä jakaa vielä tarkemmin 48:aan eri genotyyppiin[8]. GII.4-virukset ovat merkittävimpiä gastroenteriittipandemian aiheuttajia.[9][10] Norovirus-genoryhmät GI, GII ja GIV aiheuttavat tyypillisesti infektioita ihmisillä.
Kun uusi variantti ilmaantuu, vanha yleensä häviää pois noin vuoden kuluessa. Noroinfektion jälkeen ihmiselle syntyy suojaavat vasta-aineet. Syntyvä infektiosuoja jää kuitenkin merkitykseltään lyhytaikaiseksi, koska GII.4-viruksissa tapahtuu antigeenistä muuntelua. Näin ihmisen hankkima aiempi immuniteetti ei suojaa enää uusilta infektioita aiheuttavilta varianteilta. Virusvarianttien tartuntareitit vaihtelevat. Ihmisestä toiseen leviävät pääasiassa GII.4-tyypin variantit. Muut norovirusgenotyypit leviävät hyvin myös ruoan ja veden välityksellä. Desinfektioaineiden vaikutus noroviruksiin on epävarmaa.[11]
Norovirukset voivat säilyä pakkasessa. Ne myös kestävät happamuuden (pH:n) vaihtelua välillä 9,5–2,5. Norovirukset kestävät kuumennustakin 65 °C puoli tuntia. Viruksen tuhoamiseksi elintarvikkeista suositellaan 90 °C:n lämpötilaa vähintään kahden minuutin ajan. Ulkomaisista pakastemarjoista norovirusepidemioita on levinnyt erityisesti pakastevadelmasta. Ulkomaisista pakastemarjoista on annettu erillissuositus, jonka mukaan marjoja tulisi kuumentaa kauttaaltaan vähintään viisi minuuttia +90 °C:ssa tai keittää ainakin kaksi minuuttia ennen käyttöä.[12]
Ennaltaehkäisyssä on tärkeää käsien huolellinen pesu saippualla, koska se vähentää virusten määrää merkittävästi. Käsihuuhde ei hävitä virusta riittävästi. Likaantuneet pyykit pestään pyykinpesukoneessa vähintään 60 °C:n lämpötilassa. Vihannekset ja hedelmät täytyy pestä aina huolellisesti, huuhteluveden tulee olla puhdasta. Noroviruksella likaantuneet pinnat puhdistetaan ja desinfioidaan hyvin. Tartunnan ehkäisemiseksi esimerkiksi terveydenhuollossa työssä olevien sallitaan palata töihin vasta, kun ripulin ja oksennusten päättymisestä on vähintään kaksi vuorokautta. Norovirustartunnan saaneet eivät myöskään saa käsitellä pakkaamattomia elintarvikkeita.[13][2]
Norovirusepidemian rajoittaminen on tarpeen erityisesti sellaisissa olosuhteissa, joissa sairastumisvaarassa olevien henkilöiden määrä on suuri tai vaihtuu tiheästi (esimerkiksi majoituslaitokset ja risteilylaivat). Noroviruksen leviämisen ehkäisemiseksi sairastuneet ja altistuneet pyritään sijoittamaan tai majoittamaan omiin tiloihinsa erilleen terveistä henkilöistä. Tällöin olisi hyvä, jos sairastuneilla olisi omat WC:t. Oireilevien henkilöiden pitäisi välttää oleskelua yhteisissä tiloissa. Siivotessa pitäisi käyttää desinfektioaineita eritetahroille ennen perussiivousta. Tartuntaa levittävät kosketuspinnat ja esineet voidaan desinfektioida vielä normaalin siivouksen jälkeen. Eritetahroille suositellaan hypokloriittiliuosta desinfektioon. Esimerkiksi kaakelipinnoille voidaan käyttää myös kuumaa höyryä.[14]
Sairaalaolosuhteissa tarvitaan nopea tilannearvio ja ryhdytään torjuntatoimiin epidemian hallitsemiseksi. Heti ensimmäisten ripulitapausten jälkeen otetaan yhteys hygieniahoitajaan. Infektioilmoitus noroviruksesta tehdään erikoissairaanhoidossa. Rivilista sairastuneista ja heidän oireistaan toimitetaan viikoittain sairaalahygieniayksikköön. Sairastuneet, altistuneet ja terveet (uudet) potilaat eristetään omiin ryhmiinsä omiin huoneisiin tai osaston osaan. Jokaisella ryhmällä tulee olla omat WC- ja suihkutilat. Uusien potilaiden huoneet täytyy desinfioida. Pyritään mahdollisuuksien mukaan tilanteeseen, että oireilevia ja oireettomia potilaita hoitavat eri hoitajat. Potilaita ei pitäisi sijoittaa käytäväpaikoille. Potilaiden kulkemista käytävillä vältetään. Mikäli kohortointitoimenpiteet eivät auta, harkitaan potilassulkua (uusia potilaita ei oteta osastolle ennen kuin noroepidemia on hallinnassa). Potilaita ja omaisia opastetaan käsihygieniassa, suojautumisessa ja eristyshuoneessa käyttäytymisessä.[15]
Kuparipintojen, joiden kuparipitoisuus on yli 60 % on havaittu tappavan noroviruksia.[16]
Vuonna 2024 ryhdyttiin kuudessa maassa kokeilemaan yli 60-vuotiailla norovirusten torjuntaa lähetti-RNA-rokotteilla.[17]
Pohjoisella pallonpuoliskolla norovirustartuntojen määrissä on havaittavissa merkittävä piikki talvikuukausina. Tartuntamäärien seurantadata on viitannut myös siihen, että uusi norovirusvariantti esiintyy populaatiolle n. 2-3 vuoden välein, jolloin tartuntamäärät lisääntyvät ja lähtevät sitten laskuun, kun populaatiossa on enemmän hankittua immuniteettia. Uudesta variantista tulee tyypillisesti dominoiva variantti, vaikkakin samanaikaisesti leviää montaa eri varianttia. [18]
Suomessa tartuntojen seurantadatassa vanhukset ovat yleensä yliedustettuina, sillä etenkin hoito- ja vanhainkodeissa tehdään suhteessa enemmän norovirusdiagnostiikkaa epidemioiden ehkäisemiseksi. Norovirustartunnan varmistamiseksi käytetään yleensä geenimonistusmenetelmiä tai elektronimikroskopiaa. Näyte diagnostiikkaa varten voidaan ottaa epäillyn sairastuneen eritteistä (oksennus tai uloste) tai saastuneiksi epäillyistä elintarvikkeista tai vedestä[19].