Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Okariina:n kiehtovaan maailmaan. Okariina on ollut useiden vuosien ajan tutkimuksen ja keskustelun aihe eri alojen asiantuntijoiden keskuudessa. Okariina on pitänyt tutkijat, tutkijat ja uteliaat kiehtovina sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen merkitykseen historiassa. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka tekevät Okariina:stä huomion ja pohdinnan arvoisen aiheen. Sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen uppoudumme löytö- ja oppimismatkalle, jonka avulla voimme paremmin ymmärtää Okariina:n tärkeyttä nykymaailmassamme. Tule mukaan tälle jännittävälle matkalle!
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Lähteettömät kohdat odottavat lähteistystä. |
Okariina eli okariino (it. ocarina < oca = hanhi) on astiahuilu, joka eroaa puupuhallinsoittimista siten, että se on umpinainen, ja näin ollen ääni syntyy hiukan eri tavalla. Se on yksi maailman vanhimmista soittimista. Keski- ja Etelä-Afrikan heimot käyttivat astiahuiluissaan omia virityksiään erottuakseen[1].
Okariina on kehittynyt savikukkopillistä. Sitä on valmistettu posliinista tai kipsistä neljää eri suuruutta, joita on käytetty neliääniseen yhteissoittoon. Okariina on puukontupen tai kannalla varustetun kävyn muotoinen. Siinä on voi olla esimerkiksi kymmenen reikää, joita suljetaan ja avataan sormin, jolloin syntyy 18-sävelinen kromaattinen asteikko. Okariina-kvartetissa "altto" soi sopraanoon verrattuna kvarttia, "tenori" kvinttiä ja "basso" oktaavia matalammalla. Kvartetti kokonaisuudessaan kuitenkin kuuluu yksinomaan diskanttivyöhykkeeseen.[2]
Nykyaikainen okariina (okariino) on keraaminen, mutta jotkut valmistajat tekevät myös muovisia, puisia, lasisia ja metallisia soittimia. Muodoltaan okariina on suljettu kammio, jossa on sormille tavallisimmin neljästä kahteentoista reikää, ääniaukko ja puhallusaukko.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Luettelo juoksevaksi tekstiksi |
Astiahuilu, josta okariina on periytynyt, saattaa olla jopa 12 000 vuotta vanha soitin[3]. Se oli tunnettu jo kivikaudella ja vanhoissa korkeakulttuureissa kaikkialla maailmassa.
Toisin kuin esimerkiksi huilun tai nokkahuilun, okariinan tuottaman äänen korkeus ei riipu puhalletun ilman kulkemasta matkasta, vaan äänenkorkeuteen vaikuttaa kammion avonaisen pinta-alan ja tilavuuden suhde. Sen vuoksi äänen vireeseen vaikuttaa enemmän aukkojen koko kuin niiden sijainti.
Puhallettava ilmavirtaus saa okariinan kammion resonoimaan, jolloin kammio tuottaa siniääntä muistuttavan äänen. Okariinalla ei siten voi soittaa huiluääniä, eli puhallusvoimalla soittimen äänialaa ei voi laajentaa. Sen sijaan intonaatioon puhallusvoima vaikuttaa merkittävästi. Soittaessa äänenkorkeutta voi vaihdella sulkemalla ja avaamalla sormiaukkoja joko osittain tai kokonaan.
Jotkin okariinanvalmistajat ovat laajentaneet soittimen äänialaa tekemällä kaksi- tai kolmekammioisia okariinoja (joista englanniksi usein käytetään yksinkertaisesti nimiä "double" ja "triple"). Kammiot on viritetty soimaan esimerkiksi oktaavin tai desiimin välein. Jokaisella kammiolla on oma puhallusaukko, ja puhaltamalla useampaan aukkoon samanaikaisesti on voi soittaa myös harmonioita.
Historical Folk Toys Historical Folk Toys LLC. Viitattu 30.syyskuuta 2007.