Oleksandr Dovženko

Artikkelissa Oleksandr Dovženko käsittelemme asiaa, joka on herättänyt suurta kiinnostusta nyky-yhteiskunnassa. Monitieteisellä lähestymistavalla tutkimme Oleksandr Dovženko:een liittyviä eri näkökohtia ja analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla. Näillä linjoilla tutkimme erilaisia ​​näkökulmia, jotka ovat olemassa Oleksandr Dovženko:n ympärillä, tarjoamalla uusia pohdintoja ja rikastaen keskustelua tästä aiheesta. Lisäksi keskitymme historiallisiin, kulttuurisiin, sosiaalisiin ja tieteellisiin näkökohtiin, tavoitteenamme tarjota kattava näkemys Oleksandr Dovženko:stä ja sen merkityksestä nykyään.

Oleksandr Dovženko vuonna 1923.

Oleksandr Petrovytš Dovženko (ukr. Олександр Петрович Довженко, ven. Александр Петрович Довженко, Aleksandr Petrovitš Dovženko, 10. syyskuuta (J: 29. elokuuta) 1894 Sosnytsja – 25. marraskuuta 1956 Moskova) oli ukrainalaissyntyinen neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja ja kirjailija. Dovženko luetaan Sergei Eisensteinin ja Vsevolod Pudovkinin ohella Neuvostoliiton tärkeimpien elokuvaohjaajien joukkoon. Hänen tunnetuin ohjaustyönsä on Maa vuodelta 1930.[1]

Dovženko oli poikkeuksellinen klassisten neuvosto-ohjaajien joukossa. Sergei Eisensteinin, Vsevolod Pudovkinin ja Lev Kulešovin ohjaustyöt olivat korostuneesti neuvostoliittolaisia ja heidän elokuvansa tapahtumat sijoittuivat usein kaupunkiympäristöön. Dovženko puolestaan rakasti syvästi kotimaatansa Ukrainaa ja hänen elokuvansa sijoittuivat usein ukrainalaiselle maaseudulle.

Ura

Dovženko ohjasi kolme elokuvaa ennen Zvenigoraa, joka valmistui vuonna 1928. Dovženko yhdisteli elokuvassa myyttejä, kansanperinteitä ja historiaa.[2] Zvenigorassa kaksi veljestä asettuvat toisiaan vastaan bolševikkivallankumouksen aikana. Veljeksistä Tymiš asettuu bolševikkien ja Pavlo puolestaan kansallismielisten ukrainalaisten rinnalle.

Oleksandr Dovženkon muistomerkki Berliinissä

Keskeiset ohjaajat kunnioittivat vallankumouksen kymmenvuotisjuhlaa elokuvissaan vuonna 1928. Dovženko ohjasi Arsenalin, joka on eräänlainen jatko-osa Zvenigoralle.[3] Elokuva kertoo Kiovan kansallismielisten ja kaupungin asevarastoa päämajanaan pitävien bolševikkien kahakoista ensimmäisen maailmansodan aikana. Dovženkon seuraava elokuva Maa käsitteli ajankohtaista maatalouden kollektivisointia. Talonpojat ja kulakit taistelevat toisiaan vastaan, mutta maatalouden edistys saapuu traktorin muodossa.

Dovženkon seuraava ohjaustyö Aerograd sijoittui Kaukoitään ja elokuvan sankari on sisällissodan veteraani, jonka tehtävänä on jäljittää japanilaisia soluttautujia. Kun Dovženko sai Lenin-palkinnon vuonna 1935[4], Stalin kehotti häntä tekemään elokuvan Ukrainan sisällissodan myyttisestä sankarista, puna-armeijan komentajasta Nikolai Štšorsista. Punaisen lipun alla valmistui vuonna 1939.

Dovženko aloitti viimeisen elokuvansa käsikirjoituksen vuonna 1951. Runoelma merestä kertoo ihmisitä, joiden kodin tuhoaa Dnepr-joen varrelle rakennettu vesivoimalalaitos. Dovženko kuoli kesken elokuvan teon ja hänen vaimonsa Julija Solntseva saattoi elokuvan loppuun.[4] Solntseva ohjasi myös Liekehtivän taivaan alla, joka perustuu Dovženkon kansallismieliseen käsikirjoitukseen, joka kiellettiin.

Tuotanto

Oleksandr Dovženko sekä elokuvat Maa ja Liekehtivän taivaan alla ukrainalaisissa postimerkeissä

Ohjaustyöt

Käsikirjoitukset

Lähteet

  1. ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Elokuvaohjaaja Oleksandr Dovzenko oli Stalinin ajan lapsellinen toisinajattelija Porkkanavaras ja puolueesta erotettu kommunisti HS.fi. 1.4.1997. Viitattu 29.1.2011.
  2. ↑ Zvenyhora (1928): Ethnographic Modernism uwf.edu. Arkistoitu 25.3.2011. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)
  3. ↑ Arsenal (1929): Ukraine in Revolution uwf.edu. Arkistoitu 24.3.2011. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)
  4. ↑ a b Edelman, Rob: Dovzhenko, Alexander filmreference.com. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)

Kirjallisuutta

  • Makkonen, Velipekka: ”Oleksandr Dovženko – Ukrainan runoilija”, Otteita päiväkirjoista ja muistiinpanoista. Filmihullu 5/2015.

Aiheesta muualla