Omepratsoli
Tänään analysoimme Omepratsoli:tä perusteellisesti ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Alkuperäistään nykypäivään Omepratsoli on ollut perustavanlaatuinen rooli jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla kulttuurista talouteen. Vuosien varrella Omepratsoli on ollut keskustelun ja kiistan kohteena, mikä on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja erilaisia näkökulmia. Tässä artikkelissa tutkimme Omepratsoli:n monia puolia ja sen vaikutusta nykymaailmaamme tavoitteenamme ymmärtää paremmin sen merkitys ja ulottuvuus. Ei ole väliä, oletko alan asiantuntija tai vain utelias oppimaan lisää, tämä artikkeli antaa sinulle kattavan yleiskatsauksen Omepratsoli:stä ja sen vaikutuksista nykyään.
| |
| |
Omepratsoli
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 5-metoksi-2--1H-bentsimidatsoli | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | A02 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C17H19N3O3S |
| Moolimassa | 345,422 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 156 °C [1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 95 %[2] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 1 h |
| Ekskreetio | Virtsan mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen, intravenoosi |
Omepratsoli (C17H19SN3O3) on sulfoksideihin ja bentsimidatsolijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään mahahapon eritystä vähentävänä lääkkeenä muun muassa refluksitaudin tai mahahaavan hoidossa.
Ominaisuudet ja käyttö
Omepratsoli on huoneenlämpötilassa valkoista tai kellertävää kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee huonosti veteen, mutta paremmin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin ja hieman asetoniin. Happamissa olosuhteissa se hajoaa. Ometpratsoli on heikosti emäksinen yhdiste. Omepratsoli on optisesti aktiivista ja sen S-enantiomeeri on noin neljä kertaa tehokkaampaa lääkeaineena kuin R-enantiomeeri. Pelkkä S-enantiomeeri tunnetaan nimellä esomepratsoli.[1][3][4]
Omepratsoli metaboloituu ihmiselimistössä maksan entsyymien vaikutuksesta. Lääkeaine aktivoituu siten, että ensimmäisessä vaiheessa bentsimidatsolirakenteen imiinityppi protonoituu ja pyridiinirenkaan nukleofiilinen typpi reagoi additioreaktiolla elektrofiilisen imiiniryhmän hiiliatomin kanssa. Näin syntyy spirorakenne, joka avautuu muodostaen sulfeenihappojohdannaisen. Tämä johdannainen reagoi bentsimidatsolirenkaan amiininkaltaisen typpiatomin kanssa muodostaen uuden elektrofiilisen rengasrakenteisen yhdisteen. Tämä yhdiste reagoi protonipumppuproteiinien kysteiiniaminohappojen tioliryhmien kanssa muodostaen inaktivoidun protonipumpun, jolloin suolahapon eritys vähenee. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa refluksitaudin ja Zollinger–Ellison-oireyhtymän hoidossa.[1][3][4][5][6]
Haittavaikutukset
Omepratsoli on yleisesti ottaen varsin hyvin siedetty lääkeaine. Haittavaikutuksia voivat olla pää- ja nivelkivut, hypergastrinemia eli gastriinipeptidin pitoisuuden kasvu, vatsan pH:n noususta seuraava bakteerien kasvuolosuhteiden paraneminen vatsassa ja raudan ja B12-vitamiinin imeytymisen heikkeneminen.[4][6]
Synteesi
Omepratsolin synteesin lähtöaine on 4-metoksibentseeni-1,2-diamiini, joka reagoi kaliumetyyliksantaatin kanssa bentsimidatsolitiolijohdannaiseksi. Seuraavassa vaiheessa tämä johdannainen reagoi 2-(kloorimetyyli)-4-metoksi-3,5-dimetyylipyrimidiinin kanssa. Näin syntyvä tuote hapetetaan m-klooriperbentsoehapon avulla omepratsoliksi.[5]
Lähteet
- ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1174. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
- ↑ Omeprazole DrugBank. Viitattu 15.8.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Henry I. Jacoby: Gastrointestinal Agents, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2007. Viitattu 15.8.2016
- ↑ a b c Wolfgang Kromer, Stefan Postius, Uwe Krüger & C. Robert Ganellin: Antiulcer Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2012. Viitattu 15.8.2016
- ↑ a b Jie Jack Li: Contemporary drug synthesis, s. 22-27. John Wiley & Sons, 2004. ISBN 978-0-471-21480-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 22.12.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Risto Julkunen: 39. Ruoansulatuskanavan lääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 15.8.2016.