Orangen roomalainen teatteri
Tässä artikkelissa tutkimme Orangen roomalainen teatteri:n vaikutusta moderniin yhteiskuntaan. Ilmestymisestään lähtien Orangen roomalainen teatteri on ollut perustavanlaatuinen rooli useilla alueilla ja se on vaikuttanut tapaamme elää, työskennellä ja olla toisiimme. Kattavan analyysin avulla tutkimme, miten Orangen roomalainen teatteri on kehittynyt ajan myötä, sekä sen merkitystä nykyisessä tilanteessa. Lisäksi perehdymme Orangen roomalainen teatteri:n vaikutuksiin jokapäiväisessä elämässämme sen vaikutuksista talouteen kulttuuriin ja politiikkaan. Tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan kattavan kuvan Orangen roomalainen teatteri:stä ja sen merkityksestä nykymaailmassa.
Orangen roomalainen teatteri (ransk. Théâtre antique d'Orange) on eteläisen Ranskan Orangessa sijaitseva, ensimmäisen vuosisadan alussa rakennettu antiikkinen teatteri. Se kuuluu nykyään Orangen kunnalle, ja siellä järjestetään kesäisin oopperafestivaalit, Chorégies d'Orange. Orangen teatteri on yksi parhaiten säilyneitä roomalaisia teattereita[1].
Historia
Teatteri oli merkittävässä asemassa antiikin Arausion väestön elämässä. Koko päivän kestäneissä esityksissä nähtiin mimiikkaa, pantomiimeja, runonlausuntaa ja "attelanaa", joka muistutti commedia dell’artea. Viihde-esitykset olivat kaikille avoimia ja maksuttomia.
Kristinuskon vakiinnutettua asemansa Rooman valtionuskontona teatteri suljettiin virallisella ediktillä vuonna 391, koska kirkko piti teatteria pakanallisena taiteenlajina. Tämän jälkeen rakennus hylättiin täysin. Keskiajalla raunioita käytettiin puolustuskasarmina. Uskonsotien aikana 1500-luvulla teatterirakennus toimi kaupunkilaisten turvapaikkana.
Nykyaika
Teatteri alkoi hitaasti saada mennyttä loistoaan takaisin 1800-luvulla Prosper Mériméen ansiosta. Tämän johdolla restaurointityöt aloitettiin vuonna 1825. Vuonna 1869 teatterissa järjestettiin roomalainen festivaali Chorégies d’Orange, jossa juhlittiin Rooman mahtia. Festivaaleista tuli jokakesäinen tapahtuma. Ohjelmistoon kuului muun muassa Étienne Méhulin ooppera Joseph. Vuosisadan loppupuolella ja 1900-luvun alussa kaikki Ranskan merkittävät näyttelijät ottivat osaa Orangen festivaaleihin. Sarah Bernhardt esiintyi juhlallisuuksissa 1903.
Orangen roomalainen teatteri ja kaupungissa sijaitseva roomalaisajan Orangen riemukaari hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1981[2].
Lähteet
Aiheesta muualla
- Official website of Roman Theatre (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (ranskaksi)
- Virtual Tour (englanniksi)
- Teatteri ja riemukaari UNESCOn sivuilla (englanniksi) (ranskaksi)
- Albi
- Alppien paalutalot
- Amiensin katedraali
- Arc-et-Senans’n kuninkaallinen suolatehdas
- Arlesin roomalaiset ja romaaniset monumentit
- Avignonin historiallinen keskusta ja Palais des Papes
- Belgian ja Ranskan kellotornit (jaettu Belgian kanssa)
- Bourges'n katedraali
- Canal du Midi
- Causses ja Cévennes
- Chaîne des Puys
- Chartresin katedraali
- Chauvet’n luola
- Cordouanin majakka
- Euroopan suuret kylpyläkaupungit
- Fontainebleaun palatsi ja puisto
- Fontenayn apottiluostari
- Carcassonne
- Le Corbusierin arkkitehtoniset työt
- Le Havre
- Loiren laakso Sully-sur-Loiren ja Chalonnes-sur-Loire välillä
- Lyon
- Mont Saint-Michel
- Nancyn aukiot: Place Stanislas, Place de la Carrière ja Place d’Alliance
- Nord-Pas-de-Calais’n kaivosalue
- Notre-Damen katedraali, entinen Saint-Remin basilika sekä Taun palatsi Reimsissa
- Nizza
- Orangen roomalainen teatteri ja sen ympäristöt sekä ”riemukaari”
- Portonlahti: Girolatanlahti, Scandolan luonnonpuisto ja Pianan calanquet Korsikassa
- Provins
- Monte Perdido
- Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet
- Saint-Émilion
- Saint-Savin-sur-Gartempen luostari
- Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitit
- Seinen jokivarsi Pariisissa
- Grande Île
- Pont du Gard
- Uuden-Kaledonian laguunit
- Vaubanin linnoitukset
- Versailles’n palatsi puistoineen
- Vézelay
- Vézère