Roomalainen teatteri

Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Roomalainen teatteri:tä, aihetta, joka on herättänyt kiinnostusta eri sektoreilla ja joka on herättänyt laajaa keskustelua nyky-yhteiskunnassa. Roomalainen teatteri on vaikuttanut merkittävästi jokapäiväiseen elämäämme, ja sen vaikutus on tullut yhä selvemmäksi viime vuosina. Kattavan analyysin avulla tutkimme Roomalainen teatteri:n monia puolia sen alkuperästä ja historiasta sen vaikutuksiin nykymaailmassa. Lisäksi tutkimme, kuinka Roomalainen teatteri on kehittynyt ajan myötä ja kuinka se on vaikuttanut eri ihmisiin ja yhteisöihin ympäri maailmaa. Tämä aihe on erittäin tärkeä nykyään, joten on tärkeää ymmärtää sen seuraukset ja haasteet, jotta siihen voidaan puuttua tehokkaasti.

Roomalainen teatteri Syyrian Bosrassa

Roomalainen teatteri (lat. theatrum) oli näkyvä osa maailmanvallan monumentaaliarkkitehtuuria, jossa yhdistyivät kreikkalaisilta saadut vaikutteet ja etruskeilta peritty holvaustekniikka. Julkisivultaan, rakennusperiaatteiltaan ja materiaaliltaan teatteri muistutti paljon taistelunäytöksille pyhitettyä amfiteatteria, mutta pohjakaavaltaan se oli tästä vain puolikas.

Kehitys

Roomalainen teatteri kehittyi kreikkalaisesta teatterirakennuksesta omaksi lajityypikseen. Roomalaiset käyttivät teatterirakennuksissaan alkuperän mukaisia käsitteitä ja osia soveltaen niitä roomalaisen rakennustekniikan ja taiteen vaatimuksiin.

Alun perin roomalaiset teatterit olivat puusta rakennettuja tilapäisrakennuksia.[1] Rooman ensimmäinen pysyvä teatterirakennus oli Pompeiuksen rakennuttama ja hänen mukaansa nimetty Pompeiuksen teatteri, joka on sittemmin hävinnyt.[2] Marcelluksen teatteri on sen sijaan säilynyt meidän päiviimme.

Keskeiset osat

Aspendoksen teatterin cavea Turkissa, lähellä Belekiä

Roomalainen teatteri rakennettiin kreikkalaisesta poiketen useimmiten tasamaalle käyttäen hyväksi holveja, jotka kannattivat katsomoa (cavea) ja yleisön poistumisteitä (vomitorium). Cavea oli osittain katettu ja sen pohjakaava oli tasapäinen puolikaari, toisin kuin kreikkalainen theatron (θέατρον), jonka kehä jatkui pidemmälle.[1]

Kreikkalaisen teatterin orkestra (ὀρχήστρα) teki täyden ympyrän, ja se oli varattu tanssijoille ja kuorolle.[1] Roomalaisessa teatterissa orchestra oli pienempi ja siitä tuli osa katsomoa, jonne sijoitettiin yläluokan, kuten senaattorien, istuimet.[3] Orchestrassa ei myöskään ollut thymeleä (θυμέλη), joka kreikkalaisessa teatterissa oli varattu Dionysoksen alttarille.[1]

Näyttämö (proscaenium) oli roomalaisen teatterin keskipiste. Se oli korotettu ja katettu, ja sen taustalla katsomoa vastapäätä oli koko teatterin levyinen monitahoinen koristeltu seinä scaenae frons.[4]

Esimerkkejä teattereista

Roomalaiset rakensivat teattereitaan kaikkialle valtakunnan alueelle, ja niitä on säilynyt lukuisia. Parhaimpia esimerkkejä roomalaisesta teatteriarkkitehtuurista on Orangen teatteri. Muita hyvin säilyneitä teattereita on Pompejissa, Aspendoksessa, Thuggassa eli Douggassa, Taorminassa (Taorminan teatteri) ja Miletoksessa (Miletoksen teatteri, alun perin kreikkalainen teatteri).

Lähteet

  1. ↑ a b c d Lacus Curtius: A Dictionary of Greek and Roman Antiquities - Theatrum (John Murray, 1875), haettu 17.8.2009
  2. ↑ Samuel Ball Platner: A Topographical Dictionary of Ancient Rome (1929), haettu 17.8.2009"Theatrum Pompei: the first permanent theatre in Rome, built of stone by Pompeius in his second consulship in 55 B.C. ... as it was the only stone theatre in Rome until that of Marcellus was built and always the most important."
  3. ↑ (Toimittanut) J. C. Palmes: Sir Banister Fletcher's "A History of Architecture" (sivu 303), 18. painos. Athlone Press, 1975. ISBN 0-485-55001-6
  4. ↑ (Toimittanut) N. G. L. Hammond, H. H. Scullard: The Oxford Classical Dictionary (sivu 1052), 2. painos. Oxford University Press, 1979. ISBN 0-19-869117-3

Aiheesta muualla