Tämä artikkeli käsittelee aihetta Orléansin herttua, joka on herättänyt laajaa kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Orléansin herttua on konsepti, joka on noussut ajankohtaiseksi viime vuosina ja joka on herättänyt suurta uteliaisuutta nyky-yhteiskunnassa. Näitä linjoja pitkin tutkitaan Orléansin herttua:n ympärillä olevia eri reunoja ja näkökulmia sekä sen vaikutuksia eri yhteyksissä ja tilanteissa. Sekä sen positiivisia että negatiivisia puolia analysoidaan, jotta tästä aiheesta saadaan täydellinen ja tasapainoinen näkemys. Lisäksi esitellään alan asiantuntijoiden mielipiteitä ja tarkastellaan konkreettisia tapauksia, jotka kuvaavat Orléansin herttua:n merkitystä nykyään.
Orléansin herttuan vaakuna
Orléansin herttua (ransk. Duc d'Orléans) oli Ranskan merkittävimpiä aatelisarvoja.
Se luotiin vuonna 1344 Philippe de Valois'lle, joka oli Filip VI:n poika ja periytyi aina Ranskan kuninkaan pojalle, joten Orléansin herttuat edustivat kuningassuvun nuorempaa haaraa. Ennen Ranskan vallankumousta Orléansin herttua oli usein merkittävä poliittinen vaikuttaja. Vuodesta 1660 lähtien arvo periytyi Orléans-suvussa.[1]
Louis IV (1703–1752), Philippe II:n ja Françoise Marie de Bourbonin poika, Orléansin herttua 1723–>1752, peri arvon isältään
Louis-Philippe (1725–1785), Louis IV:n ja Auguste Marie Johanna von Baden-Badenin poika, Orléansin herttua 1752–>1785, peri arvon isältään
Louis-Philippe Joseph (1747–1793), Louis-Philippen ja Louise Henriette de Bourbonin poika, Orléansin herttua 1785–>1793, kannatti vallankumousta ja teloitettiin petturuudesta, arvo periytyi isältä[2]
Louis Philippe I (1773–1850), Louis-Philippe Josephin ja Marie-Adélaïde de Bourbonin poika, Orléansin herttua 1793–>1830, kunnes tuli kuninkaaksi nimellä Ludvig Filip I, arvo periytyi isältä[1][3]