Oskar Werner
Tässä artikkelissa Oskar Werner:tä ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan analysoidaan yksityiskohtaisesti. Alkuperäistään sen kehitykseen ja merkitykseen eri alueilla, Oskar Werner on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmisten elämässä. Tämän artikkelin kautta tutkitaan sen monia puolia ja sen vaikutusta tarkastellaan eri yhteyksissä henkilökohtaisesta globaaliin tasoon. Siinä tarkastellaan, kuinka Oskar Werner on muokannut tapaamme olla vuorovaikutuksessa, kommunikoida ja kokea ympäröivä maailma. Lisäksi pohditaan mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita ja niiden merkitystä ihmiskunnalle yleensä.
| Oskar Werner | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Oskar Josef Bschließmayer |
| Syntynyt | 13. marraskuuta 1922 Gumpendorf, Itävalta |
| Kuollut | 23. lokakuuta 1984 (61 vuotta) |
| Ammatti | näyttelijä |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
|
|
|
Oskar Werner (alk. Oskar Josef Bschließmayer, 13. marraskuuta 1922 Gumpendorf, Itävalta – 23. lokakuuta 1984) oli itävaltalainen näyttelijä, jonka kansainvälinen maine sai alkunsa Francois Truffaut’n ohjaamasta elokuvasta Jules ja Jim.
Werner pääsi 18-vuotiaana Itävallan kansallisteatteriin Burg-teatteriin ja teki ensiesiintymisensä lokakuussa 1941, mutta joutui jo marraskuussa Wehrmachtiin. Hän oli pasifisti[1] ja teeskenteli loukkaantumista putoamalla hevosen selästä. Hän pääsi perunankuorijaksi ja vessojen siivoojaksi. Vuonna 1944 hän avioitui puoliksi juutalaisen Elisabeth Kallinan kanssa. He saivat tyttären Eleonoran ja pakenivat sodan loppuajaksi Wienerwaldiin.
Sodan päätyttyä Werner palasi Burg-teatteriin. 1950 hän esiintyi Englannissa, jossa hän näytteli näytelmän Der Engel mit der Posaune englanninkielisessä versiossa roolin, jota hän oli jo aiemmin esittänyt. Muutaman Saksassa ja Itävallassa tekemänsä elokuvaroolin jälkeen hän siirtyi Hollywoodiin, jossa hän näytteli sotaelokuvassa Vakoilijana omassa maassaan. Kun luvatut lisäroolit jäivät toteutumatta, hän palasi Eurooppaan ja asettui Liechtensteiniin. Ura teatterissa jatkui, ja tauon jälkeen hän näytteli jälleen myös elokuvissa, muun muassa Max Ophülsin ohjaamassa Lola Montèsissa. Francois Truffaut’n ohjaus Jules ja Jim toi hänelle niin kriitikkojen arvostusta kuin kansainvälistä huomiotakin. Sen jälkeen hän teki useita rooleja, muun muassa palkitut Narrilaiva (1965) ja Vakoilija kylmästä (1965), ja vuonna 1966 Truffaut’n ohjauksessa kirjoja polttavan palomiehen roolin elokuvassa Fahrenheit 451. Viimeinen rooli hänellä oli elokuvassa Kirottujen laiva (1972).
Alkoholismi ja mielenterveysongelmat[1] rapauttivat niin hänen terveytensä kuin uransakin, ja hän kuoli sydänkohtaukseen kaksi päivää Truffaut’n kuoleman jälkeen.
Wernerillä on poika Felix Florian Werner suhteesta Diane Andersonin kanssa.[1]
Filmografia
- Engel mit der Posaune, Der (Tuomion enkeli) 1948
- Eroica 1949 (Karl)
- The Wonder Kid (Kiristäjien jäljillä) 1950
- Decision Before Dawn (Vakoilijana omassa maassaan) 1951
- Mozart (Kuolema ei heitä erottanut) 1955
- Der Letzte Akt (Hitlerin viimeiset päivät) 1955 (kapteeni Wüst)
- Lola Montès (Skandaalikuningatar Lola Montès) 1955 (opiskelija)
- Jules et Jim (Jules ja Jim) 1961 (Jules)
- The Spy Who Came in from the Cold (Mies kylmästä) 1965 (Fiedler)
- Fahrenheit 451 1966 (Guy Montag)
- The Shoes of the Fisherman (Kalastajan kengät) 1968
- Interlude (Välikohtaus) 1968 (Stefan Zelter)
- Columbo: Playback (Columbo: "Kuolema kuvaruudussa") 1974
- Voyage of the Damned (Kirottujen laiva) 1976 (tri Kreisler)
Lähteet
- ↑ a b c Der Erbe des Unbestechlichen, Spiegel Online. Viitattu 11.8.2010 (saksaksi)
Aiheesta muualla
- Oscar Werner -sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
