Tässä artikkelissa aiomme tutkia Pakkanen:n vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Pakkanen on aihe, joka on viime vuosina kiinnittänyt tutkijoiden, ammattilaisten ja asiantuntijoiden huomion ja synnyttänyt laajaa keskustelua eri aloilla. Alkuperäistään sen vaikutukseen ihmisten jokapäiväiseen elämään Pakkanen on merkinnyt ennen ja jälkeen tapaa, jolla elämme ja suhtaudumme ympäristöömme. Yksityiskohtaisen analyysin avulla Pakkanen:een liittyvistä keskeisistä näkökohdista pyrimme ymmärtämään sen tärkeyden, sen seuraukset ja mahdolliset ratkaisut sen asettamiin haasteisiin vastaamiseksi.
Pakkanen tarkoittaa sitä, että lämpötila laskee celsius-asteikolla alle nollan, jolloin vesi alkaa jäätyä. Talvella, kun ei ole pakkasta, sanotaan olevan suojaa tai suojasäätä.
Ilmatieteen laitos ennustaa kireää pakkasta eri lämpötilarajoilla maan eri osiin: eteläosassa riittää −15 °C, keskiosissa −20 °C ja maan pohjoisosassa vasta alle −25 °C:n lämpötilat ovat kireää pakkasta.
Suomen pakkasennätys on –51,5 °C, joka mitattiin Kittilän Pokassa 28. tammikuuta 1999.[1] Pohjoisen pallonpuoliskon ennätyspakkanen –69,6 °C on mitattu Klinckin automaattisella sääasemalla Grönlannin keskiosan jäätiköllä (72°18'N, 40°28'W) 22. joulukuuta 1991. WMO (Maailman ilmatieteen järjestö) vahvisti kyseisen ennätyksen vuonna 2020.[2][3] Aikaisempi ennätys oli mitattu Oimjakonissa, Sahan tasavallassa (Jakutiassa) Siperiassa 6. helmikuuta 1933. Mitattu lukema oli –67,7 °C. Kyseessä on alin lämpötila missään, missä on ihmisasutusta. Maapallon pakkasennätys on Vostok-tutkimusasemalla Antarktiksella mitattu –89,2 °C.[4][5][6][7][8]
Talvesta 2011–2012 alkaen Ilmatieteen laitos on alkanut varoittaa kireästä pakkasesta riskiryhmiä, joihin kuuluvat pikkulapset, vanhukset ja pitkäaikaissairaat, erillisellä kolmiportaisella pakkasvaroituksella. Sen mukaan maan eteläosissa kireä pakkanen on –20...–25 astetta, erittäin kireä pakkanen –25...–30 astetta, sekä äärimmäisen kireä pakkanen, jolloin pakkasta tulee olla vähintään 30 astetta. Maan keskiosissa vastaavat rajat ovat kireä –25...–30, erittäin kireä –30...–35, sekä äärimmäisen kireä pakkanen, jolloin pakkasta tulee olla vähintään 35 astetta. Maan pohjoisosissa vastaavat rajat ovat kireä –30...–35 erittäin kireä –35...–40, sekä äärimmäisen kireä, jolloin pakkasta tulee olla vähintään –40 astetta.
On esitetty, että sana pakkanen olisi yhteydessä saamen kielen sanaan bakkas, bak'ka ’kuuma, hyvin lämmin, kuumuus’, mutta tätä yhteyttä ei ole yleisesti hyväksytty.[9]
Kovaa pakkasta voidaan kutsua tulipalopakkaseksi. Nimitys tulee ilmeisesti siitä, että kylmällä säällä lämmitetään tavallista enemmän, mikä kasvattaa tulipalojen todennäköisyyttä.[10] Sana paukkupakkanen juontaa juurensa siitä, kuinka lämpölaajenemisen johdosta talojen rakenteisiin kasaantunut jännite purkautuu kovilla pakkasilla kovana paukahduksena.
Pakkaspaukku on harvinaisempi ilmiö kuin paukkupakkaset. Tällainen pamahdus aiheutuu siitä, kun maaperässä oleva vesi jäätyy ja laajenee, mikä aiheuttaa äänen ja maaperän liikkeen. Sanomalehti Kaleva kertoi 15. tammikuuta 2016 tällaisesta tapauksesta Oulun Talvikankaalta, jossa loppiaisena 2016 koettiin jääjäristys eli pakkaspaukku. Se aiheutti halkeamia ainakin yhteen taloon ja tiehen, lehti kertoi. Paukahtava ääni kuultiin laajalla alueella, kun lämpötila putosi nopeasti.[11]
Halla tarkoittaa tilannetta, jossa lämpötila laskee maan kasvillisuuskerroksessa niin alas, että kasvit, etenkin viljelyskasvit tai sato, vaurioituvat tai tuhoutuvat.[12][13] Suomen olosuhteissa tämä tarkoittaa pakkasta. Jos tavanomaisella sääaseman lämpötilanmittauskorkeudella eli kahdessa metrissä on myös pakkasta, puhutaan yöpakkasista.
Yöpakkaset poliittisena terminä viittaa aikaan 1950-luvulla, jolloin Suomen ja Neuvostoliiton välit olivat kireät.