Nykymaailmassa Paksuhuulikeltti:stä on tullut ajankohtainen aihe ja se kiinnostaa kaikkialla ihmisiä. Tekniikan ja globalisaation myötä Paksuhuulikeltti on ottanut johtavan roolin elämässämme ja vaikuttanut kaikkeen työskentelytavastamme henkilökohtaisiin suhteihimme. Tämä artikkeli tutkii perusteellisesti Paksuhuulikeltti:n vaikutusta ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa ja tarjoaa yksityiskohtaisen analyysin sen vaikutuksista elämämme eri puolille. Olipa kyseessä Paksuhuulikeltti julkisuuden henkilönä, historiallisena tapahtumana tai yhteiskunnallisena ilmiönä, sen relevanssi ylittää rajat ja ansaitsee tarkastelun eri näkökulmista.
Paksuhuulikeltti | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Lahko: | Kelttikalat Mugiliformes |
Heimo: | Keltit Mugilidae |
Suku: | Chelon |
Laji: | labrosus |
Kaksiosainen nimi | |
Chelon labrosus |
|
Katso myös | |
|
Paksuhuulikeltti (Chelon labrosus) on kelttikaloihin kuuluva kalalaji. Se kasvaa noin 30 cm pitkäksi.[2] Kala on saanut nimensä paksusta, turvonneen näköisestä ylähuulestaan. Paksuhuulikeltin vartalo on pitkulainen, sylinterinmuotoinen, ja sen pää on huomattavan leveä ja litteä. Pyrstö on kaksihaarainen. Kalan väri on selkäpuolelta tummanharmaa, usein vihertävän sävyinen. vatsapuolelta hopeanhohtoinen.[3]
Koiraat kutevat ensimmäisen kerran kaksivuotiaina, naaraat vuotta vanhempina. Pohjoisessa kutukypsyys saavutetaan tätä myöhemmin. Kutuaikaa on helmi-huhtikuu.[1]
Paksuhuulikelttiä tavataan Eurooppaa ympäröivissä merissä.[3] Paksuhuulikeltti on tavattu Suomessa vuonna 1995 Kustavin lähivesillä.[4]
Paksuhuulikelttiä käytetään ruokakalana, sitä urheilukalastetaan ja pidetään joskus yleisöakvaarioissa.[2] Se on Etelä-Euroopassa arvostettu ruokakala.[5]