Pallasinkielileikko

Nykyään Pallasinkielileikko on aihe kaikkien huulilla. Pallasinkielileikko on herättänyt suurta kiinnostusta eri yhteisöissä yhteiskunnassa esiintymisestä sen vaikutuksiin arkeen. Tämä ilmiö on synnyttänyt lukuisia keskusteluja ja pohdiskeluja sen tärkeydestä, vaikutuksista ja roolista nykymaailmassa. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Pallasinkielileikko:een, analysoimalla sen vaikutusta kulttuuriin, teknologiaan, politiikkaan ja henkilökohtaiseen elämään. Samoin perehdymme Pallasinkielileikko:n ympärillä oleviin erilaisiin näkökulmiin tarjoamalla laajan ja rikastuttavan näkemyksen, jonka avulla voimme ymmärtää sen vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan.

Pallasinkielileikko
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Lepakot Chiroptera
Heimo: Leikot Phyllostomidae
Alaheimo: Glossophaginae
Suku: Glossophaga
Laji: soricina
Kaksiosainen nimi

Glossophaga soricina
(Pallas, 1766)[1]

Katso myös

  Pallasinkielileikko Wikispeciesissä
  Pallasinkielileikko Commonsissa

Pallasinkielileikko eli pallasinpitkäkielilepakko[2] (Glossophaga soricina) on leikkojen heimoon kuuluva lepakkolaji. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta suomenkielistä nimeä amazoninkielileikko.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö

Pallasinkielileikko esiintyy Meksikosta Argentiinaan ja Jamaikassa.[3] Laji elää pienissä tai suurissa ryhmissä ja se viihtyy luolissa, tunneleissa ja ontoissa puissa.[4]

Anatomia

Pallasinkielileikko on väritykseltään ruskea. Sen ruumis on pieni, noin 4,8–6,4 cm pitkä ja lepakon massa on noin 9 g. Lajille on tyypillistä pitkä kapea kuono ja huomattavan pitkä nystyinen kieli, joka on ulostyönnettynä pidempi kuin lepakon pää.[3]

Ravinto

Pallasinkielilekon siivet soveltuvat paikallaan lentämiseen, jolloin se voi helposti syödä kukkia ojentamalla pitkän kielensä. Sille kelpaavat kaktuksien ja muiden yöllä kukkivien kukkien mesi ja siitepöly. Ne käyttävät ravinnokseen myös hedelmiä ja hyönteisiä.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b Barquez, R., Perez, S., Miller, B. & Diaz, M.: Glossophaga soricina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.7.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b Nisäkäsnimistötoimikunta 2008. Luettu 20.11.2010
  3. ↑ a b c Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 92–93. (suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja) WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6
  4. ↑ Fiona Reid: A field guide to the mammals of Central America & Southeast Mexico, 2. painos, s. 108. Oxford University Press, 2009. ISBN 9780195343236 (englanniksi)