Paloauto

Paloauto on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua viime vuosikymmeninä. Rikas ja monipuolinen historia Paloauto on kiinnittänyt niin akateemikkojen, tutkijoiden, asiantuntijoiden kuin harrastajien huomion. Paloauto on jättänyt syvän jäljen jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti eri näkökulmia ja näkökulmia, jotka liittyvät Paloauto:een, tavoitteenamme tarjota täydellisempi käsitys tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.

 Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Yhdysvaltalainen paloauto
Ruotsalainen konetikasauto

Paloauto on palo- ja pelastustoimen tehtävien hoitamiseen tarkoitettu auto.

Ensimmäiset ”palokärryt” olivat rattaiden päälle asennettuja vesipumppuja, joita vedettiin mies- tai hevosvoimin. Käsipumpuilla toimivia palokärryjä oli jo 1700-luvulla, höyrykone tuli pumppausvoimaksi 1830-luvulta alkaen. Bensiinillä toimivat ruiskut kehitettiin 1900-luvun alussa ja ensimmäiset autot otettiin palontorjunnassa käyttöön 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla. Autoja käytettiin aluksi vain ruiskumestareiden ja palomiesten kuljetukseen, kun taas vesisäiliöt, pumput ja tikkaat tulivat palopaikalle hevosten vetäminä. Varsinaiset paloautot tulivat markkinoille 1910-luvun alkupuolella. Palontorjunnan autoistuminen merkitsi matkojen pidentymistä ja yhä useammin palokunta ehti onnettomuuspaikalle muuhunkin kuin jälkisammutukseen.[1]

Paloautot Suomessa

Tiettävästi Suomen ensimmäinen paloauto otettiin käyttöön Helsingissä vuonna 1913. Auto oli akkukäyttöinen eikä se ilmeisesti ollut hitautensa ja suuren painonsa vuoksi kovin ahkerassa käytössä. Helsingin palolaitokselle hankittiin bensiinikäyttöinen Scania-Vabis -paloauto vuonna 1917, ja seuraavaksi saatiin paloautot Turkuun vuonna 1919 ja Poriin vuonna 1921. Kaksi viimeksi mainittua autoa ovat säilyneet jälkipolville ja Turun Daimler-merkkinen auto on vanhin tiedossa oleva paloauto Suomessa. Tampereen ensimmäinen paloauto oli J. W. Enqvistin Lielahden tehdaspalokunnan käytössä vuodesta 1922. Autot yleistyivät palontorjunnassa hitaasti, koska palopäälliköt, joiden vastuulla oli kaluston saattaminen palopaikalle, eivät luottaneet autojen epävarmaan tekniikkaan. Usein autot olivat myös liian heikkotehoisia painavan kaluston kuljettamiseen. Tyypillinen 1920-luvun paloauto oli paikallisen puusepän Ford T- tai Chevrolet-alustalle muotoilema kori, jossa oli kalustolaatikon lisäksi istumatila muutamalle palomiehelle. Paloautojen teollinen valmistus aloitettiin kuitenkin jo vuonna 1923. Paloautojen korit muuttuivat umpinaisiksi 1930-luvun puolivälistä lähtien, jolloin niiden muotoilussa tavoiteltiin muodin mukaista virtaviivaisuutta.[1]

Sauruksen valmistama johtokeskusauto HE100 Helsingissä
Helsingin pelastuslaitoksen paloauto H 11
Ilmailulaitoksen Jyväskylän lentoaseman paloauto

Suomessa Sisäasiainministeriön pelastusosasto on laatinut Suomen Palo­päällystö­liiton kanssa ohjeen koskien pelastusautoja (paloautoja). Ohjeessa on määritelty auton väritys, varustus ja rakenne. Ohjeen mukaan auton tulee olla punaisen värisävy RAL 3000 tai sitä kirkkaampi. Paloauton huomiovärinä on valkoisen värisävy RAL 9010 tai sitä vaaleampi värisävy. Asetus ei koske lentokenttien pelastusajoneuvoja, jotka ovat väritykseltään keltaisia. Paloautoja on pelastuslaitosten lisäksi käytössä muun muassa eri yritysten ja teollisuuslaitoksien omilla palo­kunnilla, Finavialla, puolustus­voimilla sekä yksityisillä ihmisillä keräily- ja museoautoina.

Hälytystehtävässä olevassa paloautossa käytetään huomion ja näkyvyydyn lisäämiseksi sinisiä valoja ja vilkkuja sekä sireeniä. Hälytysajossa olevalle paloautolle on aina annettava esteetön kulku.

Suomalaisten paloautojen tunnisteet

Hätäkeskuslaitoksen tarpeiden vuoksi kaikkien pelastusajoneuvojen tunnukset muutettiin vuonna 2011. Entiset ns. kuntatunnukset poistuivat, ja tilalle tuli uudenlainen tunnusjärjestelmä. Tunnus koostuu viranomaistunnuksesta, maakuntatunnuksesta, asematunnuksesta ja tehtävätunnuksesta. Viranomaistunnus kertoo, minkä viranomaisen käytössä kyseinen ajoneuvo on. Paloautoissa viranomaistunnus on R (= pelastustoimi, engl. rescue). Viranomaistunnusta käytetään pääasiallisesti vain radioliikenteessä, mutta se merkitään ajoneuvoon silloin, jos ajoneuvo ei muuten ole selkeästi tunnistettavissa pelastustoimen ajoneuvoksi (esim. pelastuslaitoksen veneisiin ja aluksiin viranomaistunnus merkitään). Seuraava tunnuksen osa on pelastuslaitostunnus, joka kertoo minkä pelastuslaitoksen käytössä ajoneuvo on. Pelastuslaitostunnus on kaksikirjaiminen. Pelastuslaitostunnuksen jälkeinen osa on kaksinumeroinen asematunnus, joka kertoo ajoneuvon asemapaikan. Jokaisella pelastuslaitoksen asemalla on oma numerotunnuksensa (väliltä 10–99). Asematunnusta seuraavat numerot muodostavat tehtävätunnuksen.

Tehtävätunnukset

Alla on lueteltuna kolmansien numeroiden merkitys. Sulkujen sisällä on kyseisen tunnuksen perässä olevan mahdollisen neljännen numeron merkitys (kalustotunnus/järjestysnumero).

  • 1 = sammutusauto
(2–4 = järjestysnumero, 2.–4. auto)
(5–9 = kevyt sammutusauto, 1.–5. auto)
  • 2 = säiliösammutusauto
(2–9 = järjestysnumero, 2.–9. auto)
  • 3 = säiliöauto
(2–9 = järjestysnumero, 2.–9. auto)
  • 4 = vaahto- tai jauheauto
(1–4 = vaahtoauto, 1.–4. auto)
(5–9 = jauheauto, 1.–5. auto)
  • 5 = raivausauto
(2–4 = järjestysnumero, 2.–4. auto)
(5 = vesisukellusauto)
(8 = kemikaalisukellus-auto)
  • 6 = nostolava-, puomitikas- tai tikasauto
(2–9 = järjestysnumero, 2.–9. auto)
  • 7 = miehistönkuljetusauto
(2–9 = järjestysnumero, 2.–9. auto)
  • 8 = vene tai alus
(2–9 = järjestysnumero, 2.–9. alus)
  • 9 = muu pelastustoimen ajoneuvo
(2–3 = järjestysnumero, 2.–3. auto)
(4 = vaihtolava-auto)
(5 = eläintenpelastusauto)
(6 = jälkivahinkojentorjunta-auto (JVT-auto))
(7 = letkuauto)
(8–9 = maastoajoneuvo (mönkijä, moottorikelkka tms.))

Pelastuslaitostunnukset

Aluetunnukset

Valtakunnalliset laitostunnukset

  • AR = Finavian pelastusyksiköt (engl. aviation rescue)
  • MR = Puolustusvoimien pelastusyksiköt (engl. military rescue). Lisäksi voidaan käyttää tunnistetta, onko kyseessä esimerkiksi maa- tai ilmavoimat. MRA = military rescue aviation (ilmavoimat), MRG = military rescue ground (maavoimat)
  • RR = Rautateiden pelastusyksiköt (engl. railway rescue)
  • IR = Muut teollisuus- ja laitospalokunnat (engl. industrial rescue)
  • ZR = Pelastusoppilaitokset

Esimerkiksi tunnus HE101 tarkoittaa Helsingin pelastuslaitoksen 10-aseman (Helsingin keskuspelastusasema) ensimmäistä sammutusautoa (niin sanottu ”hööki”). Näiden tunnusten lisäksi auton kyljessä voi olla auton omistavan organisaation tunnus, nimi sekä päätehtävän kertova lisäteksti (esimerkiksi Säiliöauto).

Yllä luetellut tunnukset koskevat vain pelastustoimen ajoneuvoja eli paloautoja. Muilla viranomaisilla on erilaiset tunnusjärjestelmät.

Eri pelastusautojen määritelmät

  • Johtoauto on pelastustoiminnan johtamiseen tarkoitettu ajoneuvo, joka on varustettu tarvittavalla viesti- ja tiedustelukalustolla.
  • Sammutusauto on kiinteällä pumpulla, vesisäiliöllä, vähintään 1 + 3 -miehistötilalla sekä riittävällä sammutus- ja raivauskalustolla varustettu ajoneuvo.
  • Kevyt sammutusauto on kiinteällä pumpulla, vesisäiliöllä ja suppealla sammutusvälineistöllä varustettu pakettiauton tai kevytkuorma-auton alustalle rakennettu hälytysajoneuvo.
  • Säiliösammutusauto on kiinteällä pumpulla, vähintään 5 000 litran vesisäiliöllä, vähintään 1 + 3 -miehistötilalla sekä riittävällä sammutus- ja raivauskalustolla varustettu ajoneuvo.
  • Säiliöauto on kiinteällä vähintään 5 000 litran vesisäiliöllä ja pumpulla varustettu vedenkuljetukseen ja sammutustehtäviin tarkoitettu ajoneuvo.
  • Vaahtoauto on vaahtonestesäiliöllä ja vaahdonsekoitinjärjestelmällä varustettu ajoneuvo.
  • Jauheauto on kiinteällä jauhesammutuslaitteistolla varustettu ajoneuvo.
  • Raivausauto/raskas pelastusauto on sammutusauton välineistöä tehokkaammilla pelastus- ja raivauskalustoilla sekä tarvittaessa myös kemikaalitorjuntaan sekä muuhun vahingontorjuntaan tarkoitetuilla kalustoilla varustettu ajoneuvo.
  • Vesisukellusauto on vesisukellus- sekä pintapelastustehtäviin soveltuvalla kalustolla varustettu ajoneuvo.
  • Puomitikasauto on kiinteällä nostovarsistolla ja siihen liitetyillä tikkailla sekä työkorilla varustettu ajoneuvo.
  • Tikasauto on kiinteillä konetikkailla varustettu ajoneuvo. Tikkaiden päässä voi olla työkori.
  • Nostolava-auto on kiinteällä nostovarsistolla ja työkorilla varustettu ajoneuvo.
  • Miehistönkuljetusauto on sammutus- ja pelastusmiehistön kuljetukseen tarkoitettu ajoneuvo, jossa on kuljettajan lisäksi tilaa vähintään kahdeksalle henkilölle.
  • Huoltoauto on miehistö-, talous-, asema- tai tekniseen huoltoon tarkoitettu ajoneuvo.
  • Kemikaalitorjunta-auto on kemikaalitorjuntaan tarkoitetuilla henkilösuojaimilla ja kemikaalien käsittelyyn tarkoitetulla kalustolla varustettu ajoneuvo.
  • Vahingontorjunta-auto on lähinnä öljy- ja vesivahinkojen sekä jälkivahinkojen torjuntaan tarkoitetulla kalustolla varustettu ajoneuvo.
  • Letkuauto on lähinnä paloletkujen kuljettamiseen ja selvittämiseen tarkoitettu ajoneuvo.
  • Kalustoauto on sammutus- ja pelastuskaluston tai erilaisien konttien kuljetukseen tarkoitettu ajoneuvo.
  • Tarkastusauto on henkilöautopohjainen johtoauto ja/tai ensisijaisesti tarkastus- sekä valvontatoimintaan varustettu ajoneuvo.
  • Museopaloauto on lähinnä perinne- ja näyttelytoimintaan käytetty, vähintään 25 vuotta vanha ajoneuvo.

Palo- ja pelastusajoneuvojen valmistus

Kiitokori hallitsee Suomen paloautomarkkinoita Saurus-autoillaan 80 prosentin markkinaosuudella. Puolustusvoimien toimituksiin erikoistunut oululainen Conlog tekee autoja muutamalla miljoonalla. Muita valmistajia ovat lappeenrantalainen Kulkeva 1,5 miljoonan euron myynnillä, ja tammelalainen Paja Viher-Vehmas.[2]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Kimmo Levä (toim.): Kammella käyntiin: Mobilia-vuosikirja 1992, s. 88–89. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1992.
  2. ↑ Lukkari, Esko: Kiitokori kasvattaa palo- ja pelastusajoneuvojen tuotantoa Kauppalehti. 15.1.2007. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 7.11.2009.

Aiheesta muualla