Panaman kanavavyöhyke-kysymys on yksi tämän hetken tärkeimmistä ongelmista, ja sillä on vaikutuksia yhteiskunnan eri alueilla. Alkuperäistään sen vaikutuksiin jokapäiväiseen elämään Panaman kanavavyöhyke on synnyttänyt intohimoisia keskusteluja ja se on ollut lukuisten tutkimusten ja tutkimusten kohteena. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Panaman kanavavyöhyke:een, analysoimalla sen historiallista merkitystä, sen vaikutusta populaarikulttuuriin ja sen merkitystä nykyään. Lisäksi tutkimme Panaman kanavavyöhyke:n mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia ja mahdollisia ratkaisuja sen tuomiin haasteisiin. Liity kanssamme tälle jännittävälle matkalle Panaman kanavavyöhyke:n maailman halki!
Panama Canal Zone Zona del Canal de Panamá |
|
---|---|
Valtiomuoto | Yhdysvaltain territorio |
Kuvernööri | Harold Parfitt (viimeinen) |
Pääkaupunki | Balboa |
Pinta-ala | |
– yhteensä | 1 430 km² |
Väkiluku (1970) | 44 198 |
Historia | |
– perustettu | 1903 |
– lakkautettu | 1979 |
Valuutta | Yhdysvaltain dollari |
Edeltäjä(t) |
![]() |
Seuraaja(t) |
![]() |
Panaman kanavavyöhyke (esp. Zona del Canal de Panamá, engl. Panama Canal Zone) oli Panaman alueella sijainnut pinta-alaltaan 1 430 km² laajuinen Yhdysvaltain territorio, joka käsitti Panaman kanavan ja sitä ympäröivän viiden mailin (noin 8 km) levyisen alueen, pois lukien Panamán ja Colónin kaupungit, jotka muuten olisivat päätyneet osaksi kanavavyöhykettä.[1]
Vuonna 1977 julkaistiin Frederick Wisemanin ohjaama dokumenttielokuva Canal Zone.[2]
Atlantin ja Tyynen valtameren yhdistävää kanaalia oltiin suunniteltu jo 1800-luvulta lähtien. Vuonna 1850 Yhdysvallat ja Iso-Britannia allekirjoittivat sopimuksen Nicaraguan läpi kaivettavasta kanavasta, mutta suunnitelmat eivät koskaan konkretisoituneet. Ranskalaiset alkoivat kaivaa kanavaa Panaman, joka tuolloin oli vielä Kolumbian provinssi, läpi 1880-luvulla. Taudit ja maasto kuitenkin vaikeuttivat töitä niin paljon, että hanke jäi kesken.[3]
Yhdysvaltain senaatti hyväksyi vuonna 1902 ehdotuksen kanavan kaivamisesta Panamaan, mutta Kolumbian hallitus ei hyväksynyt tätä. Vastavetona tälle presidentti Theodore Roosevelt lähetti amerikkalaiset sota-alukset tukemaan Panaman itsenäisyysliikettä. Kun Panama itsenäistyi vuonna 1903, maa hyväksyi välittömästi Yhdysvaltain tarjouksen kanavan kaivamisesta. Kanavavyöhyke perustettiin vuonna 1903.[1] Panama sai tästä vastineeksi 10 miljoonaa dollaria. Lisäksi Yhdysvallat maksoi kanavavyöhykkeestä 250 000 dollarin vuosivuokraa ja sitoutui takaamaan Panaman itsenäisyyden.[3]
Yhdysvallat ja Panama sopivat vuonna 1977 kanavavyöhykkeen siirtämisestä Panaman hallintaan. Yhdysvaltain valta päättyi kaksi vuotta myöhemmin territorion lakkauttamiseen, minkä jälkeen se siirtyi sopimusosapuolten yhteishallintaan. Kanavavyöhyke siirtyi kokonaisuudessaan Panaman hallintaan vuonna 1999.[4]
Territorion hallinto jakautui kahteen osaan: Panama Canal Company -yritykseen, joka vastasi itse kanavasta ja siviilihallintoon, jonka vastuulla oli muu territorion alue. Siviilihallintoa johti kuvernööri, jonka nimitti virkaansa Yhdysvaltain presidentti. Panama Canal Companyn johdossa toimi automaattisesti virkansa puolesta Yhdysvaltain maavoimaministeri, joka valvoi territorion kuvernööriä.[4] Käytännössä territorion tehtävä oli ainoastaan puolustaa Panaman kanavaa.[5]
Kanavavyöhykkeen pääkaupunkina toimi Balboa.[4]
Panaman kanavavyöhykkeen asukasluvun kehitys vuosina 1912–1970:[6]
1912 | 1920 | 1930 | 1940 | 1950 | 1960 | 1970 |
---|---|---|---|---|---|---|
62 810 | 22 858 | 39 467 | 51 827 | 52 822 | 41 122 | 44 198 |
Territorion asukkaat käyttivät itsestään nimikettä "vyöhykeläinen" (engl. Zonians).[5]
Panaman kanavavyöhykkeellä vaarallista työtä tehneet henkilöt (esim. poliisit, palomiehet ja turvamiehet) voivat hakea omaa erikoisviisumia Yhdysvaltoihin, mikäli he muuttavat maahan työn perässä. Tällaisia viisumeita myönnetään vuodessa vain rajallinen määrä.[7]