Nykyään Parasympaattinen hermosto on aihe, joka on kiinnittänyt useiden ihmisten huomion ympäri maailmaa. Yhteiskunnan ja tekniikan nopean kehityksen myötä Parasympaattinen hermosto on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen jokapäiväisessä elämässä. Olipa kyseessä henkilökohtaisella, ammatillisella tai sosiaalisella tasolla, Parasympaattinen hermosto:stä on tullut jatkuvan keskustelun aihe, joka synnyttää erilaisia mielipiteitä ja kiivasta keskustelua. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Parasympaattinen hermosto:tä sen alkuperästä sen nykyiseen yhteiskuntaan kohdistuvaan vaikutukseen. Analysoimme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä tästä aiheesta, jotta voimme tarjota laajan ja tasapainoisen kuvan Parasympaattinen hermosto:stä.
Parasympaattinen hermosto eli parasympatikus on autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston toinen pääosa. Parasympaattinen hermosto säätelee rauhasten, verenkiertoelinten, ruoansulatuselimistön ja kuonanpoistoelinten toimintoja esimerkiksi lisäämällä tai vähentämällä kyseisten elinten verenkiertoa. Parasympaattinen hermosto toimii aktiivisimmin levossa esimerkiksi unessa tai ruokaa sulateltaessa. Parasympaattisen ärsykkeen vaikutuksesta sydämen syke hidastuu, hengitystiheys pienenee ja ruoansulatuselimistön toiminta vilkastuu. Virtsarakon tyhjentymiseen tarvitaan parasympaattisen hermoston aktivaatiota. Parasympaattinen hermosto supistaa silmän mustuaista. Asetyylikoliini on parasympaattisen hermoston tärkein välittäjäaine[1]. Parasympatomimeetit (tai kolinergit) vaikuttavat parasymptaattiseen hermostoon asetyylikoliinin tavoin ja parasympatolyytit (oikeammin antikolinergit) estävät asetyylikoliinin toimintaa.
Autonomisen hermoston toinen osa on sympaattinen hermosto. Parasympaattiset hermosyyt kulkevat aivo- tai ristihermoissa ja niiden hermosolmut ovat kohde-elimien lähiympäristössä. Yleensä sympaattinen ja parasympaattinen hermosto toimivat hyvässä yhteistyössä. Stressitilanteessa tasapainotila saattaa järkkyä, jolloin voi syntyä toiminnallisia oireita niihin elimiin, joihin autonomisella hermostolla on vaikutusta. Huolestuneisuus ja pelko lisäävät stressiä ja siten taas sympaattisen hermoston vilkastumista. Näin rentoutuminen, nukkuminen ja elpyminen hankaloituvat. Stressi vähentää myös ihmisen puolustuskykyä tulehduksia vastaan.